Pepita Ruutu tarjoilee väripalaa, josta saa voimaa kestää arjen harmautta. Välillä pitää olla väriä! Maistiaisia kodin sisustuksesta, naivistisesta taiteesta ja värikkäästä elämästä. Väripalalla saa leikkiä.

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Julkisivu



Tervetuloa! On väripala-aika! Vilkaistaan näin uuden blogin kynnyksellä ovikoristetta, joka on tavallaan kodin käyntikortti. Ennen vanhaan kodin ovella saattoi olla vaikkapa hevosenkenkä onnea tuomassa. Me nykyihmiset kai ripustamme oveen koristeen yleensä toivottaaksemme vieraan tervetulleeksi. Persoonalliset ovikoristeet voivat antaa myös esimakua siitä, millaista väkeä sisällä asuu – tai ainakin millaista julkisivua halutaan näyttää, kirjaimellisestikin.

Kymmenisen vuotta sitten ripustin kerrostaloyksiöni oveen pienen puutarhatontun. Juuri sellaisen suloisen punalakkisen, joka lähti kiertämään maailmaa Amélie-elokuvassa. Ihmetys oli suuri, kun eräänä päivänä tonttu oli kadonnut. Aloin tietenkin odottaa tontulta postikorttia. Varmuuden vuoksi ripustin tontun paikalle etsintäkuulutuksen, johon liitin villin lännen malliin kuvan kadonneesta. Yhtenä päivänä seinänaapurini toi tiedon karkulaisen kohtalosta. Naapuri oli lakaissut tontun sirpaleet oveni edustalta. Ehkä tontun punainen lanka oli katkennut.

Nykyään ovemme ulkopuolella on tietenkin VÄRIPALOJA. Lasten vahaliitulaatikkoon kertyi värikkäitä hukkapätkiä, katkenneita, lukuisia piirustuksia nähneitä liitupipanoita. En millään pystynyt heittämään niitä roskiin. Väkersin liidunpätkiin viiltoja, joihin ohut rautalanka upposi. Sitten kieritin liituketjun kranssirungon ympärille. Koriste vaati vielä jotakin katseenvangitsijaa. Eräs vanha lelubambi oli katkaissut jalkansa ja tarvitsi uuden tehtävän. Kiinnitin bambin sisäänheittäjäksi koristeen päälle.

Tämä on elämäni ensimmäinen blogimerkintä. Blogi-sana on asettunut mukavasti kieleemme, mutta itse pidän sanoilla leikkimisestä. Miksi voisi kutsua blogia, jossa kaikki on aina täydellistä? Julkisivuksi. Entä mikä on sellainen blogi, joka vain vähän värittää arkea? Väripala.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti