Kirjahylly oli näyttänyt väsähtäneeltä jo monta vuotta. Se vaati päästä muuttumisleikkiin, ehkä jopa värianalyysiin. Olin joskus lukenut sisustuslehdestä vinkin, että kirjat voi järjestää hyllyyn väreittäin, kai jonkinlaista harmoniaa luomaan. Silloin ajatus tuntui aika epäkäytännölliseltä. Tässä pari päivää sitten päätin kuitenkin kokeilla. Eri sävyjä erotellessani huomasin, että minulla on loistava värimuisti. Muistan, minkä värisiä minulle tärkeitten kirjojen selkämykset ovat. Muuttumisleikin jälkeenkin kirjat löytyvät siis helposti, vaikka ne eivät välttämättä ole enää teemoittain järjestettyjä. Hyllyn ilme keveni huomattavasti ja se haluaa pysyä uudessa kuosissaan. Jonkin verran tosin tunnen huonoa omaatuntoa kirjojen esineellistämisestä.
Eri tapoja järjestää kirjahylly on monia, kuten todetaan tässä Helsingin Sanomien Nyt-liitteen jutussa (31.12.2013). Jutusta opin myös uuden sanan, shelfien. Se on siis eri asia kuin selfie, itse otettu poseerausomakuva. Shelfie on kuva omasta kirjahyllystä. Käsite sai alkunsa, kun brittilehti Guardian pyysi lukijoiltaan lähettämään kuvia kirjahyllyistään. Mitään syväanalyysiä Pepitasta ei näistä hyllykuvista taida saada. Muuttumisleikissä olleessa kirjahyllyssä on sekä Pepitan että hänen miehensä kirjoja, eikä hylly edes ole kodin ainoa.
Shelfien idea kuulostaa minusta raikkaalta, tavallaan kyse on siis sisäisestä omakuvasta. Ja kirjahyllyjen katseleminen voi aiheuttaa väristyksiä, vaikka kirjojen nimet eivät erottuisikaan. Pepita eksyi surffaillessaan huikeiden näkymien äärelle. Niiden kirjakiihkoilijoiden, joista tuntuu, että perinteisellä kirjalla menee huonosti kannattaa hakea lohtua tältä kirjahyllypornosivustolta. Selvyyden vuoksi, siellä ei näy pyllyjä, vaan kirjahyllyjä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti