Pepita Ruutu tarjoilee väripalaa, josta saa voimaa kestää arjen harmautta. Välillä pitää olla väriä! Maistiaisia kodin sisustuksesta, naivistisesta taiteesta ja värikkäästä elämästä. Väripalalla saa leikkiä.

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Lastenkutsut – uhka vai mahdollisuus?


5-vuotias on nyt 6-vuotias. Asiaa on juhlittu ja tullaan vielä juhlimaan erilaisilla kokoonpanoilla. Yksi kokoonpano oli kerhokavereista koostunut poppoo. Pepita astui siis vihdoin tuntemattomalle maaperälle, lastenkutsujen järjestäjäksi. Mitä onnistuneisiin lastenkutsuihin tarvitaan?


Pepita yritti olla järkevä: juhlien kesto rajattiin kahteen tuntiin, mies sai täyttää kakun, herkkupöytään kannettiin ennen makeita suolaiset syötävät ja lastenhuoneeseen soluttauduttiin auttamaan helmikorujen tekemisessä.


Pepita myös hössötti. Miten hienoja jalkapalloaiheisia kuppikakun koristeita erään lehden kuvassa olikaan! Katsopas, poika! Tämmöiset sitten hankitaan! Juhliin oli aikaa vielä kuukausi. Sittemmin lehti katosi.

Päivää ennen juhlia poika kysyi, että missä ne koristeet ovat. Niin, missä? Ankaran googlettelun ja yhden kaupungille tehdyn täsmäiskun jälkeen Pepitalla oli onnen avaimet: 12 pientä mustavalkoista sokeriläpyskää. Mainonta todellakin luo tarpeita.

Kutsujen aattona kokopäiväinen siivoaminen oli jo vienyt voimat, mutta tottakai vielä piti kehitellä pussukat vieraille annettavien pikkulahjojen ympärille. Pepita oli juuri aikeissa ruveta askartelemaan, kun seinänaapuri halusi ehdottomasti eroon puolesta tusinasta lahjapussista. Mikä sattuma! Lahjapussi voi siis parhaimmillaan olla mainio lahja, tyhjänäkin.

Ja kun päivänsankarin pikkusiskon kateus yltyi keskellä juhlahumua, toinen naapuri oli juuri lajitellut lelujaan ja lahjoitti pari itselleen tarpeetonta yllätystä kiukuttelijalle, sattumalta.

Itse juhlakakun kohdalla Pepita osasi väistää hössötyskoristeet. Viime vuoden toivelahjasta, jääkiekkopelistä, oli jäljellä enää vain pelaajat ja maalit. Ne oli säästetty, sillä niillä pelattiin edelleen aika ajoin kiihkeästi. Nyt ne pääsivät huolellisen pesun jälkeen makealle peliareenalle.


Yksi viime aikoina otsikoissa ollut syy lastenkutsujen epäonnistumiseen on ollut vieraiden puuttuminen.  Näin tapahtui Norjassa, kertoi Helsingin Sanomat 9.12.2013. Myös Suomessa on tapahtunut vastaavaa. Pepitan mielestä tässä tiivistyykin lastenkutsujen eräs erityispiirre. Lapsen juhliinsa valikoimat vieraat saattavat olla päivänsankarin vanhemmille tuntemattomia, eikä kommunikaatio aina toimi. Kädestä käteen kulkevat kutsukortit saattavat hukkua, eivätkä lapset välttämättä muista kertoa saamastaan kutsusta kotona ajoissa. Samannimisiä kavereita voi olla useampia ja väärinkäsityksiä voi syntyä. Lapsivieraiden vanhempia voi jännittää päästää lastaan heille tuntemattomaan paikkaan. Epävarmuustekijöitä siis riittää!

Varmuuden vuoksi Pepita pyysi kutsukorteissa vanhempia kertomaan, pääseekö lapsi juhlimaan vai ei. Kaikki ilmoittivat, että lapsi pääsee ja kaikki saapuivat paikalle täsmällisesti. Herkuttelun ja helmikorujen jälkeen lastenhuoneessa alkoi iloinen apinaleikki.

Norjan epäonnisten kutsujen jälkeen äiti julkaisi sosiaalisessa mediassa kuvia koskemattomista karkkikulhoista. Pepita olisi voinut julkaista samanlaisia. Karkkikulhoja ei muistettu laittaa esille lainkaan. Eikä kukaan kysellyt niiden perään. 

Pepitan mielestä lastenkutsujen järjestämiseen tarvitaan siis hitunen järkeilyä, valmiiksi yhteenhitsautunut lapsijoukko, ripaus hulluttelua, sattumaa ja naapuriapua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti