Pepita Ruutu tarjoilee väripalaa, josta saa voimaa kestää arjen harmautta. Välillä pitää olla väriä! Maistiaisia kodin sisustuksesta, naivistisesta taiteesta ja värikkäästä elämästä. Väripalalla saa leikkiä.

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Unohtumaton Puutarha

Aini Vaarin Puutarha-kangasta (1960)

Pepita oli nuorena tyttönä koulun taksvärkkipäivänä puutarhatöissä. Puutarha oli aivan erityinen, luovan ihmisen puutarha.

Nyt, yli kaksikymmentä vuotta myöhemmin Pepita löysi kirpputorilta palasen juuri tuon puutarhan omistajan luovaa työtä. Siis palasen Aini Vaarin Finlaysonille suunnittelemaa vanhaa Puutarha-kangasta. Löytö lämmitti mieltä. Tilkun voisi kehystää seinälle muistoksi. Pepitalla on myös tätä suosikkikuosiaan pöytäliina, joka on uustuotantoa muutaman vuoden takaa. Liinaa kuuluu tietenkin pitää puutarhajuhlissa.

Tekstiilitaiteilija ja -suunnittelija Aini Vaari (s. 1934) suunnitteli Puutarhan vuonna 1960. Herttainen kuosi on siis jo 54-vuotias ja yhä se löytää uusia ystäviä. Aini Vaari on suunnitellut myös muita tunnettuja kuoseja kuten Coronna ja Taimi.

tiistai 29. heinäkuuta 2014

Apinoiden puheenvuoro


Pepita välttelee eläintarhoja. Espanjanmatkalla tuli tehtyä poikkeus, sillä matkaoppaassa oli vinkki eläintarhasta, jossa pidetään erityisesti loukkaantuneita eläimiä.

Mutta kuka tahansahan loukkaantuu viimeistään siinä vaiheessa kun joutuu vankeuteen, ihmisten töllisteltäväksi!

Tässä muutamia Pepitan ottamia kuvia apinoista, jotta eläintarhakäynnillä olisi ollut edes jokin oikeutus. Antaa apinoiden kertoa:






Tämä postaus kuului seinäkuuhun, sillä juuri seinällä on eläintarhassa suuri merkitys. Seinä erottaa meidät apinoista. Suostusiko kukaan meistä ihmisistä vaihtamaan puolta?

torstai 24. heinäkuuta 2014

Positiivinen asenne ratkaisee


Jokaisessa kunnon elämäntapablogissa on aina mietelauseita. Tee-se-itse-hengen mukaan Pepita yrittää kirjoittaa mietelauseet omasta päästään. Tässä yksi:

Kehu päivässä pitää ystävän lähellä. 

Ei tässä toki mitään mielistelyä tarkoiteta. Mutta jos huomaat, että tuoksuupa naapuri tänään ihanalta, onhan se hyvä kertoa. Joskus pienikin sana voi olla toiselle päivän pelastus.

Ehkä saat siltä naapuriltasi tuollaisen hymyn, joka on Positiivinen asenne -maalauksen kissalla. Maalaus on pikkiriikkinen, mutta positiivisella asenteella siihen mahtuu paljon.

Pepitaa pyydettiin tällä viikolla ottamaan osaa projektiin, jossa tarvitaan myönteistä ajattelua. Siitä enemmän syksymmällä, mutta olkoon tämä kissa positiivisen asenteen myyntitykki! 

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Hidas liukuhihna


Pepita ja mies pesivät eilen kaikki räsymatot mitä taloudesta löytyi. Kahdelta hengeltä urakkaan kului kolme tuntia.

Matonpesun voi ottaa jonkinlaisena raitaretriittinä. Matto kulkee pesun edetessä kuin hidas liukuhihna. Pesun aikan ehtii ihmetellä erilaisia kuteita ja väriyhdistelmiä. Vanhassa räsymatossa kiehtoo raitojen ja kuvioiden rikkaus. Jokainen on oma yksilönsä. Matto alkaa tuntua ystävältä,  jonka selkää on pesemässä.

Räsymaton raidat voivat myös innoittaa taiteilijoita. Taidemaalari Juhani Petäjäniemi ideoi toukokuussa Jyväskylään katutaideteoksen, jossa 120 metriä pitkä räsymatto maalattiin kadun pintaan. Uutinen maton maalaamisesta löytyy Ylen nettisivulta. Pepitalla ei ole tietoa, mitä matolle kuuluu nyt, kaksi kuukautta myöhemmin. Toivottavasti sitä ei ole pesty liian kovakouraisesti. 

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Kuningaskalastaja on tullut!


Tuikkis Saapasjalan salongista toivoi kuningaskalastajan lentävän Pepitan lipastoon. Lintu löysi paikkansa smaragdinaukujan alapuolelta, yöpukulaatikon kohdalta. Seuraavaksi pitää etsiä oksa kirjosiepolle ja kuhankeittäjälle.

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Silmänruokaa seuraajille


Väripalaa on ollut tarjolla 146 päivää. Juhlan kunniaksi Pepita liittää blogiin Lukijat-gadgetin, sillä seuraajia on ilmestynyt jo kaksi. Nuo kaksi eivät millään voi olla ainoat seuraajat, sillä parhaimmillaan Väripalaa on nautittu päivässä 136 kertaa ja välillä kävijöitä on ollut Kiinasta ja Pohjois-Amerikasta saakka.

Juhlan kunniaksi piti tietenkin leipoa kakku. Silmänruokakakku. Taikina on sekoitettu FaceMakerilla. Kakussa on kaksi kynttilää, yksi kummallekin lukijalle. Kynttilän liekit ovat tietenkin kuin lukijoiden ahnaat silmät.

Hei Väripalan ystävät, liittykää mukaan Väripalapöytään oikeassa sivupalkissa!

tiistai 15. heinäkuuta 2014

Neljän seinän sisällä




Kiukuttelut, koskemattomat ruuat, kuumat otsat, kutittavat näpyt. Palaset alkavat loksahdella yhteen. Vesirokkopotilaita kaksi kappaletta, ikää 4 ja 6 vuotta. 

Seinäkuu voi tarkoittaa siis myös oleilua neljän seinän sisällä. 

(Nämä näppykuvat on tehty FaceMaker-palikoilla.) 

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Jalkapallosta taidetta


Tätä päivää on odotettu. Tänään se loppuu! Televisiossa ei taas vähään aikaan näytetä nurmikolla pallon perässä juoksentelevia setiä, jotka kampittavat, harhauttelevat ja purevat toisiaan.

Onhan peleissä jotain sykähdyttävääkin – tunteelliset halaukset, hikisten pelipaitojen vaihtoseremoniat ja ne joulu- ja pääsiäiskortit, joita tuomari jakelee huomiota kaipaaville pelaajille.

Sitä Pepita ei ymmärrä, miksi tuomari tuhlaa partavaahtoaan nurmelle pelaajien jalkojen juureen. Eikä sitä, miksi näissä kisailuissa loistavista näyttelijäsuorituksista annetaan lopulta vain yksi pysti, joka ei edes muistuta Oscar-patsasta.

Jotkut kai pitävät jalkapalloa taiteenakin. Ainakin jalkapallosta voi tehdä taidetta. Pronssipeliä seuratessaan Pepita ehti kehitellä FaceMaker-palikoilla notkean jalkapalloilijan.

lauantai 12. heinäkuuta 2014

Päivä vain ja lintu kerrallaan


Maalikuussa Pepita aloitteli lintulipastonsa maalailua. Punarinta ja sinitiainen ovat merkanneet ansiokkaasti paitalaatikkoa, mutta kovasti ne ovat odottaneet seuraa.

Vihdoin eilen illalla lipaston kylkeen lennähti uusi siivekäs. Vaan tämä olekaan ihan lähimetsästä. Smaragdinaukuja olkoon lipaston mystinen satulintu.

Lipastoprojekti on tavallaan keskeneräisyyden kiteytymä. Ennakkosuunnitelmaa ei ole, köynnökset voivat taipua uusiin suuntiin, lintuja tulee mihin ja milloin sattuu. Pepita yrittää harjoitella keskeneräisyyden sietämistä. Ja sitä, etteivät kaikki rönsyt millään pysy aina hyppysissä. Ja linnut, ne ovat vapaita, tulevat kun tahtovat.

Hei sinä, joka ehdit laittaa tähän ensimmäisen kommentin! Kerro, minkä linnun lennättäisit lipastoon seuraavaksi ja miksi. Palataan lipastoon neljännen linnun ilmestyttyä.

maanantai 7. heinäkuuta 2014

Arkikamppailun tulos!

Kukkahattutäti, akryyli, 2013

Arki alkaa olla tyrmätty. Vai onko? Vielä viimeinen luku.

KYMMENEN! Seinäkuun kunniaksi jotain seinälle laitettavaa. Joskus Pepita maalaa arjen piiloon. Kukkataulu vie ajatukset kauas arjesta, eikös vaan? Kauniita kukkia ja sitten... täti. Kukkahattutäti.

Wikipedian mukaan kukkahattutäti jakelee muille naiveja ja moralistisia neuvoja. Linkistä löytyy polkuja myös muihin kiinnostaviin Kukkahattutädin ilmenemismuotoihin.

Paluu arkeen siis. Kukkahattutätihän on oikea arjen riemuvoitto. Pepita tuntee ruusunpistoksen sydämessään. Onhan tässä tullut viljeltyä viime aikoina kokonaista yhdeksän naivia neuvoa. Ei arki oikeasti voi hävitä. Mutta sen kanssa on kuitenkin hauska kisailla ja mitellä voimiaan.

Julistetaan siis voittajaksi arkinen Kukkahattutäti. Hän nosti päätään ennen juuri ennen tyrmäystä ja Pepita ottaa aikalisän.

Kukkahattutäti ansaitsee enemmänkin huomiota. Ehkä hänelle voisi perustaa jopa oman palstan...
 

lauantai 5. heinäkuuta 2014

Ulos kaapista, morsiuspuvut!


On Morsiuspukupiknik-päivä! Tänään sattui silmiin Helsingin Sanomista Päivän kasvo Arja Apo, joka on puuhaamassa jo toista Morsiuspukupiknik-päivää. Tänään kahdelta siis Helsingin Kaivopuistoon kokoontuu morsiuspukuihin pukeutuneita eväsretkiläisiä. Tarkoituksena on antaa mahdollisuus morsiuspuvun käyttöön vihkipäivän jälkeenkin.

Pepita pitää ideasta kovin. Eri asia sitten on, kuka mahtuu omaan vanhaan hääpukuunsa. Aikaa tapahtuman alkuun tätä kirjoittaessa on enää vajaa tunti ja kiloja karistettavana parikymmentä. Ei onnistu millään. Toki innokkaat Morsiuspukupiknikkiläiset kai voivat hommata varta vasten nykymittoihin sopivan vaatteen joukkoon sulautuakseen...


Arja Apon keksintö on saanut Pepitan miettimään myös muita keinoja hyödyntää morsiuspukua. Pepita jopa sortui ostamaan erään kauniin (hieman isomman) morsiuspuvun kirpputorilta johonkin tulevaisuuden juhlaan. Värit sointuivat niin hyvin olohuoneen muun sisustuksen kanssa, että Pepita jätti puvun odottamaan käyttöä olohuoneen naulakkoon, koristeeksi.

Jatkokäyttäjäkin jo on – 4-vuotias jo haaveilee laittavansa puvun päälleen mennessään naimisiin. Ja ehkä sen jälkeen hän käyttää sitä Morsiuspukupiknikillä, joka on ehkä silloin parin-kolmenkymmenen vuoden päästä jo megatapahtuma.

Morsiuspuvun uusiokäyttö on sen verran hupaisaa, että se olkoon yksi osa arjen tyrmäystämme. Otettiin siis taas lukua, tämä oli YHDEKSÄN.

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Sammakkopotkua hammaspesuun!


Hampaiden pesu on todella arkista. Arki pysyy tyrmättynä, kun keksitään jotain hammashuoltoon liittyvää niksiä. Otetaan taas lukua!

KAHDEKSAN. Mitä tekee pienellä parittomalla lasten uimaräpylällä? Imukupin avulla sen voi kiinnittää kylpyhuoneen peiliin hammasharjatelineeksi.

tiistai 1. heinäkuuta 2014

4-vuotiaan tapettimalli?


Seinäkuu on alkanut! Seinäkuussa Pepita keskittyy seinällä oleviin asioihin. Eräänlaista seinähulluutta siis.

Otetaan taas lukua, ei anneta arjen voittaa!

KUUSI. Lapsi on kokeillut millaista jälkeä liidusta tulee. Ihan kiva, mutta kokeilu on tehty suoraan paperitapettiin. Tämä liituraitateos on sohvan alla. Sijainnistaan johtuen teos saa jäädä paikoilleen. Signeerausta ei ole, mutta epäilyt kohdistuvat perheen 4-vuotiaaseen.

Jos tämä olisi tapahtunut olohuoneen julkisemmassa paikassa, tapaus olisi aiheuttanut uudenlaisen sisustushaasteen. Minkämallinen huonekalu kätkisikään uuden koristekuvion? Vai tarvitsisiko se kätkeä? Voisiko kuviota jatkaa koko huoneen kattavaksi ornamentiikaksi? Maria Wirkkalakin piirsi 4-vuotiaana tapettimallin.

Voiko siis arkisen takaiskun kääntää luovuudeksi? Yllättävää kyllä, nykyään myös sisustuskirjan sivulta voi löytää helpon ja halvan selvitytymiskeinon tilaamatta syntyneen seinätaiteen varalle. Alexandra Villefrancen ja Margaret M. de Langen Stailaa kotisi -kirjassa on vinkki, jossa lasten seinään piirtämiä viivoja on kehystetty. Ele osoittaa lapsen kädenjäljen arvostamista – tai ainakin näppärää remontin välttelyä. Kehystyshän osoittaa, että huomattu on, mutta tyyli on boheemi. Se jää jokaisen itse kokeiltavaksi, kuinka paljon kehystäminen lisää seinäpiirustusten määrää.

Kirpputoreilta voi löytää edullisesti kauniita vanhoja kehyksiä. Pepita kokeili parin vanhan hajaviivan kehystystä, ihan havainnollisen kuvan saadakseen.


Pepita itse ei pienenä koskaan piirtänyt luvatta seinään. Mutta kerran, 4-vuotiaana, Pepita sai piirtää paksuilla mustilla tusseilla isoille levyille, jotka sitten asennettiin huvimajan kattorakenteisiin. Piiloonhan ne jäivät, mutta silti piirtämisestä jai hyvä tunne. Levyt olivat kalliolla vierekkäin ja Pikku-Pepita kiersi piirtämässä niihin kaikkiin tikkumaisia ihmishahmojaan. Levyissä oli tilaa tussin liikkua. Ja Pepitan isä kertoi, miten piirustukset olisivat tallessa katon sisällä ja ehkä joskus löydettäisiin.

Kaupungeissa luvattomia seinämaalauksia pyritään ehkäisemään varaamalla tilaa luvallisille graffiteille. Samaa metodia voisi yrittää lasten kanssa. Hulvatonta ja leikkisää, vähän niinkuin Pikku-Pepitalla aikoinaan. Pysyisivätkö seinät rauhassa?



Ehkä.