Pepita Ruutu tarjoilee väripalaa, josta saa voimaa kestää arjen harmautta. Välillä pitää olla väriä! Maistiaisia kodin sisustuksesta, naivistisesta taiteesta ja värikkäästä elämästä. Väripalalla saa leikkiä.

keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Onnen avaimet uuteen vuoteen


Tänään tehdään taas lupauksia, ennustellaan ja toivotaan onnea  uuden vuoden kynnyksellä. Mutta mistä se onni tulee?

Pepita teki yhteistyössä Vankilamuseon kanssa lasten kuvakirjan Onnen avaimet. Pepita sai tehtäväkseen kirjoittaa ja kuvittaa kirja, jossa seikkailee Vankilamuseon maskotti Vallu-rotta. Vankila-aiheisen lastenkirjan tekeminen ei todellakaan ole niitä kaikkein helpoimpia!


Lopulta syntyi kirja, joka tarjoilee lapsille hienovaraista tapakasvatusta. Juustovarkauksista istunut Vallu alkaa miettiä menneisyyttään ja kirjoittaa vankilakavereilleen elämänohjeita avaimenperiin, jotka kaverit saavat vapautuessaan. Kirjassa Vallu menee katsomaan, miten  entiset vankilakaverit pärjäävät vapaalla jalalla ja miten elämänohjeet ovat tehonneet. Kirjaa on myynnissä Vankilamuseossa.


Touhukuu päättyy siis tähän. Timmikuussa Pepita keskittyy kuntoon ja ulkonäköön.

keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Kranssi on jo ovella...


Ja myös joulu on jo ovella! Koska Pepitalla on kierrätysjoulu, romusta on tullut kultaa. Tavaravuoria hienovaraisesti kritisoivaan ovikranssiin tarvitaan paljon pientä hylättyä krääsää, kultainen spray-maali, kranssipohja ja kuumaliimaa tai ohutta rautalankaa.

Esineet suihkautetaan kullalla ja kiinnitetään kranssipohjaan. Kun sekavat värit häviävät, esineiden muodot tulevat esiin hienolla tavalla. Maalaisromantikot voivat tehdä vaikka valkoisen kranssin.

Pepitalle kranssin tekeminen oli seikkailu unohdettujen ja yhdentekevien rojujen äärelle. Kranssissa esineet saivat uuden elämän, yllättävän arvonylennyksen.

Tätä kranssia ja joulua yhdistää myös eräänlainen tavaran kultajuhla. Miten ihminen oppisi ilmaisemaan arvostustaan toiselle ilman valtavaa tavarakierrettä?

Pepita ei lähettänyt tänä vuonna joulukortteja. Tämä kranssin myötä Pepita toivottaa siis hyvää ja merkityksellistä joulua! Olkaa kultia toisillenne.

perjantai 19. joulukuuta 2014

Kaksi kultaista tätiä


Lasten kerho meni joulutauolle. Viimeisen kerhokerran kunniaksi piti keksiä jotakin pientä muistamista kultaisille tädeille. Ehkä jokunen muukin vanhempi miettii, mitä lapsen hoitajille tai opettajille voisi antaa kauden päättyessä. Ylen nettisivulta löytyy viime keväisestä jutusta esimerkkejä siitä, millaisiin mittasuhteisiin lahjojen antaminen voi paisua.

Aamulla 6-vuotias, joka oli aiemmin vannonut inhoavansa askartelua, tarttui tehtävään innostuneena. Pepita kehitti käsillä olevista tarvikkeista helpon ja nopean enkeliaskartelureseptin, jossa sai, tottakai, näkyä lapsen oma kädenjälki.

Vankalle pahville liimattiin enkelin hiuksiksi aiemmin tehty, jo kuivunut paperimassalätyskä. Poika piirsi enkelille vartalon ääriviivat. Pepita leikkasi hahmon irti ja suihkutti sen kultamaalilla kuistilla molemmilta puolilta. Paperimassan päälle liimattiin lapsen paperille taiteilemat kasvot. (Jos naama ei heti lapsen mielestä onnistu, niitä voi tehdä useampia ja liimata sitten sen parhaan.) Pepita kiinnitti aivan ohutta kullanväristä rautalankaa yhdellä kuumaliimatipalla pään taakse ripustuslenkiksi. Noin 15-senttisen enkelin saa ripustaa kuuseen tai vaikka suojelusenkeliksi seinälle.

Mummoille, ukeille ja kummeille tästä voisi muunnella henkilökohtaisemman lahjan korvaamalla piirroskasvot vaikkapa valokuvalla. Selkeään linjaan sopisi vaikkapa pelkistetty mustavalkoinen kasvokuva kopiona tai tulosteena. Valokuvaus on nykyään niin helppoa, että yhdessä lapsen kanssa voi vaikka napata juuri tähän askarteluun sopivan ilmekuvan.

Sujuiko askarteluaamussa kaikki niin kuin Strömsössä? Ei. 4-vuotias ei todellakaan halunnut tehdä pahvienkeleitä. Hän olisi halunnut tehdä mosaiikkiteoksen. Hmm. Siinäpä kaakelinpala purtavaksi tulevaisuuteen. Tulossa Väripalalla siis: Väripalojen sommittelua lapsilähtöisesti!

torstai 11. joulukuuta 2014

Neljätoista Kimuranttia juttua

Hippu saa paketin Kimurantti juttu -kirjassa

Tässä touhukuussa on jotain erityistä. Ilmassa tuntuu olevan selkeää tahtoa auttaa lapsiperheitä, joille ei ehkä ilman ulkopuolista tukea tulisi jouluna lahjoja. Pepita tahtoo auttaa. Miten ihmeessä tonttuna toimiminen voisi onnistua? Auttaja voi toimittaa lasten lahjoiksi sopivia tavaroita Joulupuu-keräyspisteisiin, joista ne sitten toimitetaan paketoituina ja nimilapuilla varustettuina lapsille jouluaatoksi.

Ymmärrettävistä syistä lahjojen pitää olla käyttämättömiä. Se siitä kierrätyksestä siis tämän lahja-asian kohdalla. Pepitan toinen periaate on suosia itse tehtyjä lahjoja. Miten sille periaatteelle nyt käy?


14 kappaletta Kimurantti juttu -kirjaa (WSOY 2005)

Pepita päättää lahjoittaa 14 kappaletta Kimurantti juttu -kuvakirjaansa 2-4 -vuotiaille lapsille. 14 siis vuoden 2014 mukaan. 14. joulukuuta on viimeinen keräyspäivä.

Kotikaupungistaan Pepita löysi Joulupuu-keräyksen, jonka järjestää Tammerkosken Nuorkauppakamari ry. Joulupuu-keräyksiä järjestetään eri puolella Suomea.

Väripala haastaa mukaan Lastenkirjahylly-blogin Rouva Huun! Huu, löytyisikö hyllystäsi kirjalahjoja?

tiistai 9. joulukuuta 2014

Nukketeatterisiilin kierrätysjoulu

Kuva: Ilpo Mikkonen

Pepita kävi lapsineen Tampereen Lielahden kirjastossa katsomassa Pikku Kulkurin Siilin joulu -esityksen. Kävijöille ilmaiset nukketeatteriesitykset Tampereen kirjastoissa ovat tulleet tutuiksi Pepitalle kotiäitivuosien varrella. Pikku Kulkurin esitykset ovat olleet erityisen kauniisti, luovasti ja selkeästi toteutettuja. Tämäkin esitys loihti 4- ja 6-vuotiaan kasvoille säteilevän hymyn.

Pikku Kulkurin esitykset ovat yhden miehen, Ilpo Mikkosen show. Taustatiimistä löytyy toki vielä lisää nukketeatteriammattilaisia. Siilin joulussa nähdään Marika Halmeen huovuttamalla tehtyjä nukkeja, jotka ovat todellisia taidonnäytteitä.

Siilin joulu -esitys pohjautuu samannimiseen kuvakirjaan, jonka on kirjoittanut M. Christina Butler ja kuvittanut Tina Macnaughton.

Pepitaa hymyilytti esityksen teema: käpälästä käpälään kiertävä lahja! Eilenhän sitä juuri tuli Väripalalla luvattua, että tämän joulun lahjat olkoon enimmäkseen kierrätettyjä tai itse tehtyjä. Toivottavasti nämä second hand-lahjat eivät päädy viidenteen käpälään ainakaan saman joulun aikana, vaikka nukketeatteriesityksessä eläinten keskuudessa se loikin joulun henkeen sopivaa yhteisöllisyyttä.

maanantai 8. joulukuuta 2014

Osittain itse tehty joululahja?


Touhukuu on alkanut. Touhukuun touhut tähtäävät tietenkin jouluun. Tänä vuonna Pepitalla on kunnianhimoinen haave antaa mahdollisimman paljon joululahjoja, jotka ovat käytettyjä tai itse tehtyjä, konvehteja ja villasukkia lukuunottamatta. Tee-se-itse-kierrätysjoulu aiheuttaa tietenkin jonkin verran päänvaivaa, kirpparivisiittejä ja  ―  tietysti touhua.

Voisiko käytetyn ja itse tehdyn lahjan yhdistää? Joskushan kirpparilta löytyy sellaisia melkein sopivia lahjoja. Pepita saattaa törmätä esineeseen, joka suorastaan vaatii uutta maalikerrosta ylleen. Esine on laadukas ja hyvin suunniteltu, mutta ehkä jo kolhuja saanut. Sormia alkaa syyhyttää maalata esine ainakin osittain uudelleen! Hiekkapaperin ja akryylimaalaushetken jälkeen esine on taatusti persoonallinen. Pepitalle nämä tuunailut ovat sunnuntaimaalailua. Oman taiteen vastapainoksi on hauska tehdä silloin tällöin itsekoristeltuja lahjoja ystäville.

Enkelinaulakon Pepita antoi jo pari kuukautta sitten ystävälleen syntymäpäivälahjaksi. Teemansa puolesta se olisi sopinut myös jouluun. Alunperin yksivärisellä valkoisella enkelinmuotoisella kuviolla varustettu puinen naulakko maksoi kirpputorilla 0,50 €. Pepita maalasi enkelin esiin.

Valmiita esineitä tuunatessa pitää kuitenkin pitää näpit erossa antiikista ja muista keräilyesineistä. Omaa vaivannäköä kannattaa kuitenkin arvostaa sen verran, että valitsee muuttumisleikkiin hyvälaatuisia esineitä, jotka kestävät käytössä vielä pitkään.