Pepita Ruutu tarjoilee väripalaa, josta saa voimaa kestää arjen harmautta. Välillä pitää olla väriä! Maistiaisia kodin sisustuksesta, naivistisesta taiteesta ja värikkäästä elämästä. Väripalalla saa leikkiä.

torstai 24. joulukuuta 2015

24. luukku


Joulukalenterin viimeinen luukku avautuu. Tänään odotetaan taas pukkia. Kuvassa ikkunatarkkailija vuoden 2012 mummilajoulusta.

Väripala toivottaa värikästä joulua ja luovaa uutta vuotta.

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

23. luukku


Joulussa on taikaa, sanotaan. Silti Pepita joutui hieraisemaan silmiään uskoakseen, mitä lastenhuoneelle oli tapahtunut, kun 7-vuotias, 5-vuotias ja naapurin 9-vuotias pistivät toimeksi. Edellisenä päivänä huoneessa oli myllertänyt viisi 3-7-vuotiasta lasta ja näky oli sen mukainen. Pepita vinkkasi, että kolmikko voisi ennen uusien leikkien aloittamista kerätä koko maton peittävän legomeren lattialta. Tehoryhmä siivosi kuitenkin koko huoneen, eikä Pepita saanut astua yläkertaan kuin vasta luvan saatuaan. Varsinainen yllätysluukku!

tiistai 22. joulukuuta 2015

maanantai 21. joulukuuta 2015

21. luukku


Joulusiivousta 5-vuotiaan tapaan. Lipaston vaatteet vedettiin ulos, viikattiin lattialle riviin ja aseteltiin sitten varovasti takaisin. Montessori-päiväkotiryhmästä on tarttunut tyttäreen tervetullutta järjestelmällisyyttä.

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

20. luukku


Joulu ja täysikuu lähenevät. Tämän päivän luukusta löytyy 7-vuotiaan kollaasi Kettu ja kuu. Vanerinen kettuhahmo on saanut kylkeensä kirkkaat värit.

lauantai 19. joulukuuta 2015

19. luukku


Pepita on aina suhtautunut puihin aika tunteellisesti. Ihanne olisi, jos joulupuuksi voisi koristella elävän, maasta kasvavan puun. Tämä Krakovan joltain sisäpihalta löydetty pensas todistaa, että puissa ja pensaissa on ominaisuuksia, joita emme aina huomaa. 

perjantai 18. joulukuuta 2015

18. luukku


5-vuotiaalla alkoi joululoma. Hän aloitti lumiukon tekemisen jo matkalla päiväkodista kotiin. Kotipihalla ukosta kasvoi jättiläinen. Hetken piha oli luminen ja satumaisen kaunis. 

Pepita meni illalla nauttimaan myös toisesta sadusta. Tampereen Työväen Teatterin Mestaritontun seikkailut -kantaesitys oli huima.


torstai 17. joulukuuta 2015

17. luukku


Pepitan on vaikea pysyä rauhallisena jouluvalmisteluissa. Tuntuu, että muistettavia asioita on aivan liikaa. Voisikohan tahtia muuttaa rennommaksi? Kuten roomalaisella jalankulkijalla?

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

16. luukku

 

Lasten joululahjatoiveiden äärellä tulee miettineeksi, mitä lastenhuoneen lelulaareihin vielä muka mahtuu. Yksi toive 5-vuotiaan listalta on pysäyttävä: mietintäriepu. Pepita taitaa toivoa sitä myös.

tiistai 15. joulukuuta 2015

15. luukku


Muutamassa seuraavassa joulukalenterikuvassa tulee olemaan jouluun liittyviä asioita liikennemerkein kuvattuna.

Tänään on aika antaa ajatus jollekin, joka viettää joulunaikaa yksin. Lauri Laukkasen ohjaamassa lyhytelokuvassa My Dear Friend  mummo saa yksinäiseen jouluunsa tärkeän muiston. Elokuvan voi katsella täältä.

maanantai 14. joulukuuta 2015

14. luukku

Liito-orava, akryyli 2015

Millä mahtaa joulupukki päästä liikkumaan, jos lunta ei tule?

lauantai 12. joulukuuta 2015

12. luukku


Tämän päivän kalenterikuvassa on kaunein roskis, jonka Pepita on nähnyt. Se sijaitsee Iittalassa.

Näin joulun alla on syytä miettiä myös tavaroiden elämän päätepistettä. Pepita pyrkii jälleen parhaansa mukaan kierrättämään ja olemaan kekseliäs.

perjantai 11. joulukuuta 2015

11. luukku

5-vuotiaan päiväkodin joulupussukasta löytyi kettukarkkeja.

5-vuotias esiintyi päiväkodin joulujuhlassa. Oli siis käsillä juuri sellainen klassinen elokuvistakin tuttu kohtaus, jossa salillinen vanhempia on saapunut ihailemaan hassuissa asuissa poukkoilevia lapsiaan. Nämä tilaisuudet on tarkoitettu vanhempien kyynelehtimiseen. Mutta nyt näytös oli käsikirjoitettu erityisen itkettäväksi. Tytär oli nimittäin sipuli. Ovelaa, eikö?

torstai 10. joulukuuta 2015

10. luukku

Downshifting, akryyli 2015

Pepitan opetustunnit on tältä vuodelta pidetty. Nyt vedetään hiukan henkeä ja suunnitellaan tulevaa.

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

9. luukku


Joskus suuria muotoilun keksintöjä tulee vahingossa. Pepita havahtui yhtenä touhukuisena yönä siihen, että 7-vuotiaan piti ottaa kouluun mukaan tonttulakki. Viime vuonna kumpikaan lapsista ei ollut suostunut käyttämään silloin helposti löytyneitä hiippalakkeja. Kerran hylätyt lakit pysyivät piilossa, uutta lakkia ei ollut ja naapureiden ikkunat olivat jo pimeinä. 7-vuotias nukkui tietämättä vanhempiensa ongelmasta.

Pepita ja mies vaeltelivat kodissa ja tarttuivat epätoivoisesti kaikkeen punaiseen, kunnes Pepitan käteen osui suloinen tummanpunainen neulepipa. Loistavaa. Pari tiukua hiipan kärkeen lainattiin villatossuista. Oli syntynyt uusi muotoilun tuote. Kuinka mukava onkaan kotikutoisen oloinen, rento, joustava pipa, jossa nykyaika ja perinteet kohtaavat! Ihan eri fiilis kuin tiukoissa kangaslakeissa, jotka eivät istu. 

Vanhemmat ponnistelivat lapsensa maineen vuoksi ja poika pääsi hienossa lakissa kouluun, niinkö? Eihän tuo uusi lakki tietenkään pojalle kelvannut. Poika lainasi koulusta tavallista tonttulakkia. Pepita ja mies tunsivat itsensä ihan tontuiksi.

Mutta kotona neulepipaa yllättäen kyllä käytetään. Ehkä aika on pian kypsä tonttulakkien muodonmuutokselle?

tiistai 8. joulukuuta 2015

8. luukku

Suurmies, akryyli 2015

Jean Sibeliuksen syntymäpäivän luukusta löytyy tietenkin suurmies itse. Pepita maalasi säveltäjästä muotokuvan viime kesän Naivistit Iittalassa -näyttelyyn. Pepitan mielestä Sibelius on laulujoutsen.

maanantai 7. joulukuuta 2015

7. luukku


Jos ei touhukuun tiimellyksessä ehdi lukea oikeaa kirjaa, voi lukea vaikkapa värikarttaa. Miten hienoja nimiä väreillä onkaan! Tikkurilan Tunne väri -sisämaalisävyjä ovat vaikkapa Onni, Emali, Palatsi, Monsuuni, Myytti, Papukaija, Duuri, Salaisuus, Maininki, Ajopuu, Kätkö, Himmeli, Tutu, Mulperi, Pai, Mustekynä, Nukke, Horisontti. Värikarttaa lukiessa jokaisen värin kohdalla on hyvä pysähtyä ja antaa mielikuvan tulla.

Toki värikartoista saisi teemaa myös taidekasvatukseen tai omaan rentoutukseen. Miten hienoa olisikaan sekoitella eri värejä ja nimetä niitä! Tai lukea värikartasta pelkkiä nimiä ja sekoittaa väri nimestä tulevan olon mukaan. Sitten voisi vertailla, miten värikartan laatijan ajatukset poikkeavat omista.

Pepita luki erityisen tarkkaan Tikkurilan värikartan punaisia kohtia, ei lähestyvän joulun, vaan vessaremontin vuoksi. Seinän väriksi valikoitui Syklaami.

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

lauantai 5. joulukuuta 2015

5. luukku


Joulukoristeita nollabudjetilla? Pepita oppi eräässä kierrätyspajassa tekemään muovipusseista suloisia pompom-palloja, jotka sopivat niin tukkaan (kuvassa) kuin joulukuuseenkin. Ohuista roskapusseista tulee täyteläisimmät pallot, mutta hauskoja syntyy myös ihan tavallisista ruokakaupan pusseista.

Ensin tarkistetaan, että muovipussi ei ole mistään kohtaa liiskaantunut tiiviiksi. Pussi asetellaan hiukan hörhöllään olevaksi pötköksi, joka taitetaan keskeltä kahtia. Ja sitten taitetaan kahtia vielä toisen kerran. Sitten tämän pikkupötkön keskelle sidotaan tiiviisti naru, johon tehdään umpisolmu. Narun päät saavat vielä jäädä pitkiksi. Sitten hyvillä saksilla leikataan pieniä paloja muovipussiaineksesta kummastakin päästä, niin että kaikki kerrokset vähitellen avautuvat pörröiseksi palloksi.

Lopuksi narun voi sitoa haluamansa pituiseksi lenkiksi. Erityisen tuuheaa palloa varten voi samaan pötköön laittaa parikin pussia.

5- ja 7-vuotias innostuivat tästä askartelureseptistä kovasti. Tosin roskapussille oli sitä perinteistäkin käyttöä leikkelytuokioiden jätteitä siivotessa...

perjantai 4. joulukuuta 2015

torstai 3. joulukuuta 2015

3. luukku


Joulussa on kyse yhdessäolosta, läheisten huomioimisesta. Voiko joulu mennä puihin? Kannattaa ottaa mallia näistä puista.

keskiviikko 2. joulukuuta 2015

tiistai 1. joulukuuta 2015

1. luukku


Väripalan kuvajoulukalenterista avautuu ensimmäinen luukku! 5-vuotias on oppinut muotoilemaan joulutorttuja.

lauantai 28. marraskuuta 2015

Miten tukea lasten taidetta?

7-vuotiaan tikkutalo pääsi kahvilan ikkunaan.

Pepitan lasten näyttely on sunnuntaina viimeistä päivää Vohvelikahvilassa. Näyttelyn tärkein sanoma on lapsen kannustamisen ja lapseen uskomisen tärkeys.

Lapsen aloitteisiin vastaaminen vaatii toki aikuiselta herkistymistä ja ihan konkreettista taiteen tukemista, kehyksillä, ripustusideoilla ja maalaustelineillä.

Pyynikin hiekkarannalta pyydystetty valas.

7-vuotias pyydysti Pyynikin hiekkarannalta kesällä valaan. Toki se piti saada kotona kehyksiin. 5-vuotiaan naamio sopii vanhaan, pehmustettuun kultakehykseen. Pojan pullonkorkkikokoelmalle löytyi kirpparilta vanha kultasepänliikkeen sormuslaatikko. On tärkeää, että lapsen aarteet saavat paikan kotona.





5-vuotiaan lempparitarrakirja on ostettu Tiikerikaupasta. 



Taiteen tukemista on sekin, että huomioi työskentelymukavuuden. Pienten kuvantekijöiden on helpompi työskennellä ison pinnan kanssa telineen avulla. Näin harraskuun loppuun vielä pieni pala valkeakoskelaisten lasten harrastuksesta ja samalla Pepitan työstä. Valkeakosken kuvataide- ja käsityökoulun blogissa telineet kannattelivat pienten touhukkaiden tekijöiden luomuksia lokakuussa.

torstai 12. marraskuuta 2015

Siluetti syntyi siinä sivussa


Kesän huvipuistokäynnin jälkeen Pepitalla on ollut ajatus siluetinleikkaamisen kokeilemisesta. Pari päivää sitten paperi, sakset ja profiili sattuivat yhtä aikaa käsille. Pepita testasi. Sakset tottelivat hämmästyttävän kuuliaisesti. Pienen niskankavennuksen verran Pepita tosin fuskasi ja korjasi leikkuutyötään. 7-vuotias näyttää tosin kuvassa ikäistään vanhemmalta, mutta hahmon tunnistaa kuitenkin  ihmiseksi.

Pepita on piirtänyt ihmisprofiileita vuosikausia puhelinpiirroksina ja muistiinpanojen reunoihin. Tässä eräänä päivänä Pepita huomasi, että aviomiehen profiili muistuttaa näitä alitajunnasta jo kauan ennen miehen tapaamista kummunneita profiileja. Hämmästyttävää. Pepitahan kyllä tutustui aluksi miehen profiiliin ja ihastui. Kyseessä oli kuitenkin nettiprofiili. Siis tekstiä, ei kuvaa.

Näin harraskuun kunniaksi Pepita voisi kokeilla, olisiko hahmojen saksiminen rentouttava harrastus. Siluetinleikkuu tehdään tietenkin ilman apuviivoja, ja samasta paperista pitäisi tulla sekä positiivi että negatiivi, tyylipuhtaasti.

maanantai 9. marraskuuta 2015

Häkki heilahti


Pepita lukee lapsilleen iltaisin Thorbjørn Egnerin Kolmea iloista rosvoa. Tavoitteena olisi saada kirja päätökseen ennen kuin 7-vuotias näkee kirjasta tehdyn näytelmäversion mennessään luokkansa kanssa teatteriin perjantaina. Tämän illan luvussa 75 vuotta täyttänyt Topias sai syntymäpäivälahjaksi ystäviltään puhuvan papukaijan, amerikkalaisen Pollin.

Jännittävää olisi nähdä, puhaltaako teatteriväki 60 vuotta vanhaan tarinaan ja hahmoihin uutta vääntöä. 

Papukaijoista puheenollen, Pepita törmäsi Roomassa eräänä päivänä kahden tunnin sisällä kahteen vangittuun papukaijaan (kuvissa). Kumpikaan ei halunnut kommentoida.


torstai 5. marraskuuta 2015

Lasten taidetta tuutin täydeltä!


Harraskuu alkoi jälleen. Pepita päätti koota pienen kahvilanäyttelyn lastensa taideteoksista. Tuutin täydeltä -näyttely on nyt esillä Vohvelikahvilassa Tampereella Ojakadulla tämän kuun ajan. 

Tuutin täydeltä -nimi sopi näyttelylle mainiosti. Pepita ripusti seinät niin täyteen kuin vain pystyi. Jokaisessa työssä on lappu, jossa on tekijän nimi ja tekohetken ikä, työn nimi ja tekniikka. 

Näyttelyn tarkoitus on innoittaa perheitä antamaan arvostusta lasten tekemille kuville ja antaa vinkkejä kotona tehtäviin taidepuuhiin.

Nuoret kuvantekijät itse pääsivät eilen illalla teostensa ja vohveleiden äärelle juuri ennen sulkemisaikaa. Näyttelystä vielä tarkempaa katsausta myöhemmin harraskuussa.


torstai 29. lokakuuta 2015

Sisustussilmäilyjä Roomassa


Pepita pyrki Roomassa tallentamaan muutamia hauskoja sisustusideoita. Sisustuskauppoihin Pepita ei kylläkään astunut. Virikkeitä oli tarkoitus ammentaa kaduilla kävellessä. Yhtä katua tamperelainen Pepita tervehti erityisen iloisena. Katu oli tietenkin Via del Moro. Kadulta löytyi Veccia Trastevere -ravintola, jossa oli loistoidea – leipäkorista tehty tunnelmallinen lampunvarjostin.


Majapaikan viereisen kauppahallin ulkopuolella lojuvat tyhjät tavaralaatikot alkoivat kiehtoa. Olisipa hienoa, jos keittiössä olisi iso lipasto, joiden etupaneelit olisivat näitä kirjavia tekstejä pullollaan! Kai tämän joku on jo keksinyt?


Sirkushenkisen perheen vessanlogot voisivat muistuttaa näitä nykytaiteen museo MACROn logoja.


Pullonkorkkikokoelmalla voisi tuunata kukkaruukun. Tietoa ei ole siitä, onko kuvassa esiintyvää kasvia juotettu pullosta. 

Rooman kirpputorikokemuksista tulee postaus harraskuussa, kirpputorit kun ovat Pepitan lempiharrastus.

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Loma Roomassa

Pepita karkasi syyslomalla miehen kanssa neljäksi päiväksi Roomaan, koska roomantiikkaa tarvittiin. Pepita ihmetteli, miksei ollut aiemmin päätynyt tuohon kaupunkiin, vaikka luulisi, että sinne ajautuisi ihan vahingossakin. Kaikkien teiden kun sanotaan vievän Roomaan. 

Lomakuun asenne näkyi matkaillessakin. Loma ei kummankaan matkalaisen mielestä saanut olla nähtävyyksien suorittamista. Piti olla hauskaa. Siis romediaa!

Lomakuun kunniaksi postauksia siis Roomasta. Tässä ensin nähtävyyspostaus. Pepita luki opaskirjasta, mitä nähtävyyksiä pidettiin pakollisina. Sitten Pepita ja mies valitsivat niistä jotkut ja päättivät, mistä vinkkelistä paikka katsastetaan.


Colosseum. Colosseum kierrettiin ulkopuolelta. Edellisenä päivänä oli satanut rankasti, joten Pepita löysi uuden kuvakulman.


Heijastuksia myös uuden arkkitehtuurin äärellä, nykytaiteen museo MAXXIssa. Museon peilipinta ihastutti evästauolla. 


Pietarinkirkko. Vatikaani päätettiin tutkia ajan kanssa toisella reissulla. Yhtenä iltana majapaikkaan matkatessa virheellisesti valittu bussi vei yllättäen Pietarinkirkon kupeeseen. Kirkon kupoli yövalaistuksessa oli taianomainen. 



Borghesen puisto. Mielikuvitus alkoi laukata loppumattoman puiston puiden muotoja katsellessa. Kuvassa ehkä hiirenkolosseum. Kartasta näkyi puiston roomanttinen muoto.


sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Sunnuntaimaalari


Pepita vietti Satupäivää lomakuun merkeissä. Pepita ei keksinyt tai kuvittanut yhtään satua. Sen sijaan Pepita ruokki satua. Lastenhuoneen pyöreä piirustuspöytä korvautui lasten maalaustelineellä, joka oli löytynyt joltain kirppisrallilta viime kesänä eurolla. Telineen reunaan Pepita liimasi pyykkipojat, joiden varaan sai viriteltyä muutaman maitopurkinpohjan värejä varten. Väreiksi pursotettiin pullopeitevärit.

Pepita kokeilee, miten tyttären montessoripäiväkotiryhmässä nähty systeemi toimii kotioloissa. Jokaista väriä varten on nimittäin oma siveltimensä, joten vesikuppia ei tarvita. Vesipistettä ei yläkerrassa sijaitsevassa lastenhuoneessa ole, joten telinevirityksen voisi kuvitella kannustavan spontaaniin maalaamiseen, kun alkuvalmisteluja ei juuri tarvita. Vesikuppi ei myöskään voi kaatua, jos sitä ei ole. Pepitalle vesikupittomuus on uutta. Tavallisesti Pepitan motto on ollut, että ei maalausta ilman vettä.

Päivän viimeisen maalauksen jälkeen voi aikuinen virittää telineeseen uuden paperin seuraavaa kertaa varten. Värikupposet tosin tarvitsisivat vielä suojakuvut kuivumisen ehkäisemiseksi. Ehkä take away -kahvikupit maitopurkinpohjien tilalla toimisivat paremmin.

keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Värit naamariin!


Lomakuu on alkanut. Eihän tämä kuu tietenkään kokonaan lomaa ole, syysloma kestää vain viikon. Mutta toki pienestäkin lomasta kannattaa hössöttää. Ja kiireisimmässäkin arkitohinassa on hyvä muistaa tauot ja pienet helpotukset. Kaikkea ei aina tarvitse tehdä vaikeimman kautta. Kesällä kerran -blogista Pepita löysi vinkin hauskoista itsemaalattavista kissanaamareista, joita saa ostaa tiikerikaupasta. Pepita vapautti 5-vuotiaan naamarin äärelle akryylimaalien kanssa. 5-vuotias suhtautui maalaamiseen varsin kunnianhimoisesti.

Pepita kärsii jonkinlaisena taidekasvattajan ammattitautina siitä, että valmiita askarteluaihioita ei tule aina ajatelleeksi. Lapsen persoonallisen kädenjäljen toivoisi näkyvän kaikessa, kuten naamarin muodoissa, mutta aina kokonaisvaltaisten luomusten tekemisen ohjaaminen ei ole mahdollista kotona, arjen tiimellyksessä. Varsinkin kun sitä kokonaisvaltaisten luomusten tekemistä ohjaa noin 50 lapsen kanssa viikottain jo työkseen. Mutta näin lomakuun alussa Pepita alkoi ymmärtää, että parempi oman näköiseksi maalattu sarjatuotantokissa, kuin kokonaan itse tehty, mutta pelkissä haaveissa.

maanantai 28. syyskuuta 2015

Yksi kirja rikkaudesta

Scoular Anderson: Maailman suurin suklaavanukas

Pepitalla on huono omatunto, koska oli kesän alussa luvannut esitellä joka kuukausi ainakin yhden kirpputorilta löytyneen kirjan. Kesä- ja heinäkuussa tämä onnistuikin, mutta mitä sitten tapahtui?

Ei Pepita kirjoja unohtanut. Päinvastoin. Illan lukuhetket ovat olleet rikkaampia kuin koskaan, mutta kirjat eivät ole löytyneet kirpputorilta vaan Rouva Huun lastenkirjahyllystä. Ensin luettiin Ihmemaa Oz. Kirjan tapahtumat tuoreessa muistissa käytiin katsomassa Tampereen Komediateatterin vaikuttava Ihmemaa Oz -esitys. Sitten luettiin Jaakko ja jättipersikka. Sitten Sulo ja suklaatehdas ja sitten Maija Poppanen. Pian päästään Onnelin ja Annelin kimppuun. Luetuissa kirjoissa ei enää ole välttämättä kuvaa joka aukeamalla, eikä se silti herpaannuta pienten kuulijoiden keskittymistä.

Mutta tänään löytyi rikastava kirja kirpputoriltakin. Scoular Andersonin kirja Maailman suurin suklaavanukas (Kustannus-Mäkelä 1987) maksoi Fidalla 0,50 €. Kirjassa yltäkylläisyydessä elävällä kuninkaalla on ongelma. Pihalle on ilmestynyt jättimäinen suklaavanukas, jota kuninkaan nimittämät työryhmät eivät saa siirrettyä pois maisemaa pilaamasta. Lopulta narri keksii idean. Pian onkin ongelma poissa ja väkijoukolla vatsa täynnä. Toimiva idea kerrotaan kirjassa vain aukeaman herkuttelukuvalla, ei tekstissä. Humoristisen kuvituksen ja nasevan tekstin yhteiseloa on mukava seurata. Kirja nostaa valokeilaan luonnolliset, mutkattomat ideat, joita kaavoihinsa kangistuneet apulaiset eivät keksi. Pepitaa viehättää kirjassa myös sanoma jakamisesta ja yhteisöllisyydestä. Ajankohtaista juuri nyt. 

lauantai 26. syyskuuta 2015

Mikään ei ole niin uusi kuin huomisen lehti!

Helsingin Sanomat 26.syyskuuta 2015.

Pepita ymmärtää, että media yrittää olla aina aikaansa edellä. Mutta rajansa kaikella. Pepita joutuu yleensä kotona etsimään päivän sanomalehteä. Usein Pepita törmää edellisten päivien lehtiin. Mutta tänään tapahtui jotain ihmeellistä: käteen tarttui huomispäivän lehti! Pepitan usko painettuun sanaan mureni lopullisesti. Pepita on luottanut siihen, että tarvittaessa päivämäärän voi tarkistaa Hesarin päältä. Ei voi enää.