Pepita Ruutu tarjoilee väripalaa, josta saa voimaa kestää arjen harmautta. Välillä pitää olla väriä! Maistiaisia kodin sisustuksesta, naivistisesta taiteesta ja värikkäästä elämästä. Väripalalla saa leikkiä.

lauantai 30. heinäkuuta 2016

Taidetarvikkeita Riiasta


Pepita jatkoi taidetarvikkeiden shoppailua Latvianlomallaan vielä Riiassakin. Pepita valitsi netin avulla yhden kaupan keskeiseltä paikalta. Paikan päällä Pepita oivalsi, että kauppa sijaitsi Riian Taideakatemian yhteydessä. Upean vanhan rakennuksen pihalla komeili Pepitan lempiveistos, Willendorfin Venus, tosin jättikokoisena ja kiiltävänä.


Akatemian alakerrassa, patinoituneen käytävän varrella oli taidetarvikekauppa, josta löytyi kotiinviemistä. Kamera tallensi kotiinviemiseksi kellarikerroksesta myös otoksen taiteellisesta vessanovesta.


tiistai 26. heinäkuuta 2016

Maalausvirtaa Jurmalassa


Latvianlomalle mennessään Pepita oli tietoisesti jättänyt taidetarvikkeet kotiin. Eihän aikaa maalaamiselle perhelomalla kuitenkaan olisi.

Kun 6-vuotias kaatui loman toisena päivänä sänkyyn kurkkukivun vuoksi, Pepita päätti vapauttaa miehen ja 8-vuotiaan Pohjois-Euroopan suurimpaan vesipuistoon.

Pikkutoipilaan huollon ja viihdytyksen lomassa Pepita ehtisi hyvin maalata lomatalon terassilla, ruusupuskan katveessa. Ongelmana oli vain löytää maalausvehkeet Jurmalasta ennen miesväen katoamista vesipuiston syövereihin.

Pepitan mies soitteli jopa turisti-infoon, mutta vastaus oli, että lähin ostopaikka on Riiassa. Pepita ei halunnut uskoa.

Kiihkeän googletuksen tuloksena oli osoite muutaman kilometrin päässä, johon toivorikkaana ajeltiin. Osoitteesta löytyi sekatavarakauppa, mutta ei yhteistä kieltä. Kaupan ovella korjattiin juuri pyörää, ja Pepita maalaili parhaansa mukaan kynnyksellä ilmaa yrittäessään kertoa tarpeistaan.

Myyjätär myi mielellään pari maalauspohjaa, jotka olisivat ilmeisesti päätyneet myyntiin tauluina, jos olisivat ehtineet saada öljyväriä pintaansa. Jostain löytyi pari hyvää sivellintäkin. Mutta akryylivärejä, niitä rouvalla ei ollut. Hänellä oli kuitenkin tiedossa paikka, josta akryyliä saisi. Pepita maksoi huojentuneena pohjista ja siveltimistä vaaditun summan. Myyjä otettiin auton kyytiin johdattamaan kohti värikauppaa. Parinsadan metrin päästä, Raina ielalta, löytyi toimisto- ja askartelutarvikekauppa, jossa myytiin ilahduttavan laadukkaita akryylituubeja.


Vesikanisterin pohjasta Pepita leikkasi oivallisen vesikupin ja paletiksi löytyi paperilehtiön tukipahvi. Aamupäivän pikkuseikkailun jälkeen maalaaminen tuntui ruusuiselta. Päivän mittaan 6-vuotiaskin alkoi toipua ja alkoi piirrellä terassilla Pepitan seurana.

Poimitut, akryyli 2016

Mies ja 8-vuotias palasivat illalla vesipuiston virroista päät pyörällä. Pepitallakin oli ollut virtaa, omaan päähän paremmin sopivaa.

maanantai 25. heinäkuuta 2016

Loman täyttymys


Pepita matkusti perheensä kanssa viideksi päiväksi Jurmalaan, Latviaan. Vaikka Pepita ei olekaan välinelomailija, niin joskus tietyt tavarat tekevät kokemuksesta täydemmän.Tällä kertaa tuo täyttymys tuli kahdesta ilmalla täytetystä esineestä.

Lapset halusivat välttämättä Jurmalan keskuksessa Majorissa päästä hoipertelemaan jättimäisen vedessä kelluvan rantapallon sisälle. Näky oli epätodellinen. Lapsilla oli hauska viisiminuuttinen, eikä ahtaan paikan kammoa ilmennyt.


Pidempää iloa lapset saivat lomatalomme emännän lainaamasta kumiveneestä. Tavallisesti nahistelevat sisarukset muuttuivat yllättävän yhteistyökykyisiksi meren ranta-aallokossa, vaikka he eivät toki oman onnensa nojassa olleetkaan. Sanonta samassa veneessä ei tosiaan ole tuulesta temmattu.

lauantai 23. heinäkuuta 2016

Taidetehtailua

Pilviseen päivään sopii taideprojekti lastenhuoneen lattialla. Pari viikkoa sitten Pepita opetti 6-vuotiaalle grafiikan saloja.


Laatta kaiverrettiin lyijykynällä pehmeälle press-print-laatalle. 6-vuotias sai tietää, että painaumiin painoväri ei pääsisi, ne jäisivät vedoksessa paperinvärisiksi. Sitten sekoitettiin tasaisella alustalla vesiliukoisia linovärejä. Yllättävän hyvin aluseksi sopi nurkista löytynyt karkkilaatikon muovikansi, jonka pieni reunus esti telaa eksymästä liian laajalle! Laatalle telattiin kumitelalla tasainen värikerros. Hyvä tela ei ole aina halpa, mutta yhden Pepita on löytänyt jopa kirpputorin roinalaatikosta.


Sitten asetettiin laatta puhtaalle paikalle sanomalehden päälle ja painettiin kuva paperille puhtaan telan avulla.


Sitten vedos käännettiin varovasti laatan päältä. Valmis! Ja sitten uutta vedosta painamaan!


Yhdessä katsottiin, ettei laatan painaumat olleet liian hentoisia tai liian syviä, kokeiltiin eri väriyhdistelmiä, testattiin painamista liian värin kanssa ja liian vähäisen värin kanssa. 6-vuotias jaksoi keskittyä 20 vedoksen verran.


Tällä tekniikalla voi tehtailla kortteja tai taidelahjoja sukulaisten tai ystävien seinälle. Lapsi ei välttämättä halua antaa ainutkertaista teostaan läheisellekään ihmiselle, jos kokee onnistuneensa jossain pitkällisen pinnistelyn tuloksena. Painaminen voi kuitenkin tuoda lapsen herkät, viisaat viivat monien läheisten ulottuville ja lapsi voi niitä hyvillä mielin lahjoittaa. "Tämä on kuin kopiokone", huudahti 6-vuotias telatessaan.


sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Pihan hienous


6-vuotias on havahtunut koristautumiseen. Hän peilailee, kampaa tukkaansa ja laittelee pinnejä. Naapurin 11-vuotias teki 6-vuotiaalle pihassa lettikampauksen. Tytär oli onnessaan, nyt hän oli hieno.


8-vuotias on koukussa pelaamiseen. Onneksi ei ruudun ääressä, vaan himon kohteena on lasikuulapeli keskellä pihaa naapurin poikien kanssa.

Pepitakin on tyytyväinen. Siis kampaus on ihan jees ja kuulat kauniita, mutta erityisen hieno on pihan henki. Lapset omasta ja naapuripihoista lyövät viisaat päänsä yhteen ja löytävät helpommin tekemistä kuin pelkästään oman perheen helmoissa.

perjantai 15. heinäkuuta 2016

Quo vadis?


Taas oli tämän päivän uutisten jälkeen sellainen hetki, että mielessä olleet kirjoittamisen aiheet tuntuvat yhdentekeviltä. Pepita ihmettelee, mihin maailma on menossa. Jälkikasvuaan voi toki ohjailla hyvälle tielle, mutta emme voi hypätä toisten kenkiin.

6-vuotias löysi H&M-kenkänsä kirpputorilta hintaan 1,5 €. Nyt ne ovat lempikengät. Toivottavasti ne ovat taikakengät, joilla selviää tässä ihmemaailmassa.

tiistai 12. heinäkuuta 2016

Lempeät linnut muuttotuulella


Pepita vei Iittalan naivistinäyttelyyn uusia lempeitä lintuja, sillä edellisestä viidentoista linnun parvesta oli lentänyt maailman tuuliin kymmenen.

Puu alkoi näyttää uuden kymmenikön myötä erilaiselta. Nyt entistä useampi hienostelee kultakoristeillaan. Tulokkaat sommiteltiin puuhun Pepitan lasten avustuksella.

lauantai 2. heinäkuuta 2016

Hienokuun kukkaset


Hienokuun postauksissa erityisen hienoja löytöjä arjesta.

Viime viikkoina Pepita on huomannut uuden merkin lähestyvästä vanhuudesta. Lasimaljakot ovat nimittäin alkaneet muuttua kiinnostaviksi.

Kaikki alkoi vierailusta eräällä tamperelaisella pikkukirppiksellä, josta löytyi oranssi, villinnäköinen kukkavaasi. Hinta 6 euroa.

Miehen kanssa kaikkea hienoa lasitavaraa kutsutaan aina leikkimielellä Muranoksi. Matkalla kirpparilta kotiin Pepitalle tuli yhtäkkiä mieleen, että tuo iloinen, hulvaton maljakko saattoi olla ihan oikeaa Muranon lasia. Siis Venetsian pieneltä Muranon saarelta peräisin olevaa perinteikästä, käsintehtyä kauneutta. Maljakon pohjasta ei löytynyt kaiverrusta tai tarraa. Vain pieni jälki, jonka Pepita tulkitsi punttelinjäljeksi.

Googletus vahvisti, että vaasin sukulaisia löytyi hakusanoilla murano red vintage vase ja niitä ainakin väitettiin Muranon lasiksi. Seuraavalla kerralla samalta kirpputorilta löytyi vielä toinen samanmoinen, mutta punaisempi maljakko, joka päätyi Pepitan isän synttärilahjaksi. Lisäksi kirpparilta tarttui vielä mukaan vinha, sinikeltainen vaasi, jonka alkuperää Pepita ei kuvia vertailemallakaan pystynyt selvittämään. Jokatapauksessa parin päivää sitten saadut nimppariruusut viihtyvät uusissa kaunottarissa.