Kun 6-vuotias kaatui loman toisena päivänä sänkyyn kurkkukivun vuoksi, Pepita päätti vapauttaa miehen ja 8-vuotiaan Pohjois-Euroopan suurimpaan vesipuistoon.
Pikkutoipilaan huollon ja viihdytyksen lomassa Pepita ehtisi hyvin maalata lomatalon terassilla, ruusupuskan katveessa. Ongelmana oli vain löytää maalausvehkeet Jurmalasta ennen miesväen katoamista vesipuiston syövereihin.
Pepitan mies soitteli jopa turisti-infoon, mutta vastaus oli, että lähin ostopaikka on Riiassa. Pepita ei halunnut uskoa.
Kiihkeän googletuksen tuloksena oli osoite muutaman kilometrin päässä, johon toivorikkaana ajeltiin. Osoitteesta löytyi sekatavarakauppa, mutta ei yhteistä kieltä. Kaupan ovella korjattiin juuri pyörää, ja Pepita maalaili parhaansa mukaan kynnyksellä ilmaa yrittäessään kertoa tarpeistaan.
Myyjätär myi mielellään pari maalauspohjaa, jotka olisivat ilmeisesti päätyneet myyntiin tauluina, jos olisivat ehtineet saada öljyväriä pintaansa. Jostain löytyi pari hyvää sivellintäkin. Mutta akryylivärejä, niitä rouvalla ei ollut. Hänellä oli kuitenkin tiedossa paikka, josta akryyliä saisi. Pepita maksoi huojentuneena pohjista ja siveltimistä vaaditun summan. Myyjä otettiin auton kyytiin johdattamaan kohti värikauppaa. Parinsadan metrin päästä, Raina ielalta, löytyi toimisto- ja askartelutarvikekauppa, jossa myytiin ilahduttavan laadukkaita akryylituubeja.
Vesikanisterin pohjasta Pepita leikkasi oivallisen vesikupin ja paletiksi löytyi paperilehtiön tukipahvi. Aamupäivän pikkuseikkailun jälkeen maalaaminen tuntui ruusuiselta. Päivän mittaan 6-vuotiaskin alkoi toipua ja alkoi piirrellä terassilla Pepitan seurana.
 |
| Poimitut, akryyli 2016 |
Mies ja 8-vuotias palasivat illalla vesipuiston virroista päät pyörällä. Pepitallakin oli ollut virtaa, omaan päähän paremmin sopivaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti