Pepita Ruutu tarjoilee väripalaa, josta saa voimaa kestää arjen harmautta. Välillä pitää olla väriä! Maistiaisia kodin sisustuksesta, naivistisesta taiteesta ja värikkäästä elämästä. Väripalalla saa leikkiä.

tiistai 31. lokakuuta 2017

Valopilkkuja yössä


Tässä muutama kikka yöelämään! Vauva nukkuu kätevästi yönsä parisängyn sivuvaunussa. Unipesä tuo turvaa ja paksu unipussi lämpöä. Yöimetyksien sujumista pikkutunneilla helpottaa yövalo, jonka saa päälle kättä kurottamalla. Käden ulottuvilla on myös vesimuki sängyn päätyyn sijoitetussa lokerohyllyssä. Kun vauva alkaa tarttua esineisiin, pitää lamppu ja muki tietysti siirtää.

keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Mistä on hyvä nimi tehty?


Viime aikoina Pepita on huomannut, että lapsen nimeämisen A ja O on sanojen soinnin maistelu, itselle tärkeiden merkityksien löytäminen ja perinteen vaaliminen. Pepita ja mies ovat hämmästyttävän samoilla linjoilla nimiasioissa. Nimien kaavailu on tapahtunut salassa kaikilta, yön pimeinä tunteina.

Jotkut puolestaan haluavat netin keskustelupalstoilla apua nimien keksimiseen ja mielipiteitä omista nimiehdokkaistaan. Pepitakin eksyi tuollaisia jo muutaman vuoden vanhoja keskusteluja lukemaan. Lopputuloksena löytyi sivusto, jolla eräs ihmetteli kuulemiaan lasten nimiä, jotka olivat sattumalta samat kuin Pepitan lapsilla. Nimet sopivat kirjoittajan mielestä hyvin vauvoille, mutta oli epäileväinen jatkosta.
 
Pelko lienee turha. Molemmilla lapsilla on julkisuudessa aikuiset kaimat, eikä nimistä ole mitään otsikoita revitty. Kirjoittajan heitto saa kuitenkin miettimään sitä, miten nimi kasvaa ihmisen mukana, vai kasvaako sittenkin ympäristö?

Ainakin netin selailu paljasti, että nimimakuja on todella erilaisia. Kaksplussan sivuilla on hauska juttu, josta luonnehditaan vanhempia sen mukaan, millaisia nimiä he antavat lapsilleen.

Pepita voisi tämän vauvan kohdalla sijoittaa itsensä useampaankin lokeroon.

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Vauvan tasalla


Viime kuukausi on mennyt arjen harjoitteluun uuden tulokkaan kanssa. Repaleisista öistä huolimatta olo on onnellinen.

Huolellisista valmisteluista on ollut hyötyä, sillä juuri nyt ei kodin järjestämiseen ja virittelyyn ole aikaa. Nyt kun lapsia on kolme, toimintatapoja on pitänyt miettiä uudelleen. Isompia lapsia on järkevää osallistaa, keksiä pikku tehtäviä avittamaan arkea.

Isosisko voi vaikkapa tehdä lättytaikinaa lattialla vauvan kanssa.

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Sunnuntailapsi


Sunnuntailapsi päätti tulla maailmaan lasketun päivän aattona viikko sitten. Syntymättömän kokoa oli viime viikkoina yritetty arvioida jo kolmen ylimääräisen ultran avulla. Pepita ehti jo loppuviikkoina luulla joutuvansa synnytyksen käynnistykseen liian ison vauvan vuoksi, mutta lopulta päätettiin olla kärsivällisiä.

Vauvan koko mietitytti, sillä tavoitteena oli selviytyä  synnytyksestä ilman lääkkeellistä kivunlievitystä. Seitsemän vuotta sitten synnytyslaulu osoittautui varsin hyväksi keinoksi lievittää tuskia ja koko homma sujui virka-ajan puitteissa. Akuutti-ohjelman nettisivuilta löytyi yksi synnytyslauluun hurahtanut äiti, joka puhuu siitä, miten hän halusi synnyttäessään olla omassa kropassaan läsnä.

Ah, mitä idealismia, mutta se toimi, edelleen. Läsnä tosiaan oltiin, koko ajan. Lapsi oli maailmassa kolmen ja puolen tunnin kuluttua ensimmäisistä merkeistä. Vokaalit riittivät lääkkeeksi, saliin mentiin kiireellä ponnistamaan. Seitsemässä minuutissa nelikiloinen poika näki päivänvalon.

Ja vaatteissakin on vielä kasvunvaraa.

tiistai 22. elokuuta 2017

Hymyä ja pyllyä


Odottavan äidin pitää tietysti esitellä blogissaan kodin vauvanhoitopiste. Selvää oli, että paikka järjestettäisiin kylpyhuoneeseen, koska siellä pyllykin pestään. Tylsiä valkoisia laattoja oli kuitenkin piristettävä.

Ensimmäisenä tuli mieleen vauvojen klassikkohymynaama, joka on itse asiassa Nestlén mainos. Iltalehden heinäkuisesta jutusta käy selville, että hymy on saanut porttikiellon Helsingin neuvoloihin.

Pepitakaan ei innostunut mainoshymystä, vaan päätti korvata kuvan kotikutoisemmin. Tuleva 7-vuotias isosisko halusi tuunata laatat kontaktimuovilla. Hymiökin syntyi, alkuverryttelynä. Ja sitten pupu, kissa, talo, lintu... Kun inspiraatio iski, ei kodissa ollut kovin kummoista värivalikoimaa, eikä Pepitalla juuri silloin aikaa ohjailla mittojen kanssa.


 


Niukan paletin kuvista tuli kuitenkin upeita ja vinot reunat sopivat tyyliin mainiosti. Tässä näkyvät kuvat on ikuistettu skannaamalla. Kaakeliin liimaamisen jälkeen poimut tasoittuivat eikä ilmakupliakaan jäänyt.


Koska tulokkaan vaippa vaihdetaan kylpyhuoneessa pesukoneen päällä, hoitoalusta piti valita pesukoneen mittojen mukaan. Färg&Formin pilvikuosi sopi värikkääseen retromeininkiin.

Mies oli tuonut keväällä työmatkaltaan Tansaniasta suloisen mobilen, joka pääsi hoitoalustan yläpuolelle. Hoitoalustan viereen mahtui vielä mukavasti pikkulaatikoita, joihin sai tarvikkeita käden ulottuville. Vauvan vaatteet ja kestovaipat valtasivat suurimman osan kylpyhuoneen kaappitilasta.

9-vuotias keksi termin rakkausviikko raskauden puolivälin paikkeilla. Nyt, kun eletään rakkausviikkoa 39, on syytä muistella, mistä ne vauvat oikein tulevat.

Perhereiästä, sanoo tulokkaan isä.

tiistai 15. elokuuta 2017

Vauvanvaatteissa kotiin päin?


Kirpputorilöytö Forssan Hope-kirpputorilta: käyttämätön Familon-nallemakuupussi vuoden 1978 äitiyspakkauksesta, 8 euroa. Pepitan tilille on kilahtanut äitiysavustus, 140 euroa. Niin kuin ennenkin Pepita ei tälläkään kertaa ottanut äitiyspakkausta, vaan valitsi mielummin rahan, jolla voi tehdä mieleisiään hankintoja uutta tulokasta varten. Pepita kuuluu siis vähemmistöön. Vain kolmannes äideista valitsee rahan, Kelan nettisivuilla kerrotaan.

Toki suomalainen äitiyspakkaus on huippukeksintö ja sillä on hieno historia. Pepita on kuitenkin hieman pettynyt, ettei Suomen juhlavuosi näy yhtenäisenä linjana tuotteiden kuoseissa. Miten olisi vaikka ollut ideoiden nappaaminen Suomen luonnosta —  revontulibodyja, pyrypotkareita, metsänvihreää unipussia? Mitä jos pahvilaatikossa olisi pärekorikuviointi? Ja leluksi jokin tulevaisuuden klassikko, jota jälkipolvet kilvan haalisivat kokoelmiinsa Paapu-helistimien tyyliin. Mieluummin ainakin norppa kuin kesy luppakorvakoira.

Esteettisyyden ja idearikkauden lisäksi tietysti myös tuotteiden alkuperä on olennainen asia. Vauvanvaatteita hypistellessä sitä on saanut huomata, miten harvinaisia Suomessa valmistetut vaatteet nykyään ovat. Pepita ei saa millään Kelan sivuilta selville, missä äitiyspakkauksen tuotteet on tehty. Itse koottuun äitiyspakkaukseensa saa juhlavuoden kunniaksi poimia tuolla 140 eurolla mahdollisimman kotimaisia tuotteita. Kirpputoreja kiertämällä löytyy helmiä, sillä laadukkaat vaatteet kestävät monta käyttäjää.

Pepita on suuntaamassa synnyttämään kymmenen päivän sisällä. Jos kaikki sujuu hyvin, uusi kansalainen saa kotiintullessaan ylleen nämä vaatteet:

 
Pepitan äidin neuloma villapotkari, tehty aikoinaan Rouva Huun ollessa vauva 1967.

Pepitan äidin neuloma vaalea villatakki uutta tulokasta varten 50 vuotta myöhemmin, vuodelta 2017.

Ruskovillan silkkimyssy, saatu lahjaksi esikoisen syntyessä.

Myllymuksut-merkkinen sininen body, kirpputorilta. Kuosissa näkyy delfiineitä, jotka ovat kuuluneet tamperelaiseen eläimistöön.

Myllymuksuilta myös kestovaippa, käyttämättömänä kirpputorilta ostettu.

Jonkun itse ompelemat sinivalkoiset joustofroteepöksyt, kirpputorilta. Vaaleansiniset pikkusukat, kirpputorilta.

Ja sairaalasta pitäisi mukaan tarttua sinivalkoinen pipa, jollaisia Aamulehti on haastanut lukijoitaan neulomaan kaikille Taysissa syntyneille juhlavuoden vauvoille. Loistoidea!

maanantai 31. heinäkuuta 2017

Matkarattaiden uusi kukoistus


Vauvavarustelu jatkuu. Yksi asia, jolla on tarkoitus helpottaa kulkemista, on matkarattaat, joihin saa kiinni auton turvakaukalon. Klik vaan ja turvakaukaloon nukahtanut nyytti pääsee rattailla markettiin.

Testivoittajakaukalo ja telakka hankittiin vähän käytettynä 100 eurolla. Kaukaloon sopivat Britax B-agile-rattaat löytyivät nettihuutokaupasta 40 eurolla ja niihin sopivat kaukaloadapterit nettikirpparilta 10 eurolla.


Rattaiden kuomun kangas oli kuitenkin haalistunut auringossa. Musta kangas oli muuttunut epätasaisen ruskeaksi, kuten myyjä oli luvannutkin. Ihanaa! Täydellinen tuunausta kaipaava kohde! Pepita pesi kuomun ja hankki Vallejo-kangasvärejä, jotka sopivat myös tummille tekokuiduille ja jotka eivät kaipaa silitystä. Värien luvataan olevan myös myrkyttömiä. Värikartasta tuli valittua peittävät sävyt, jotka sekoittuvat kauniisti keskenään.


Kuomun rakenteessa on pari kivaa kikkaa. Takaosassa on vetoketjullinen pussukka, johon saa mukaan vaikka varavaipan. Kuomun keskellä on verkkomainen laajennusosa, jonka saa käyttöön avaamalla vetoketjun.


Luonnosta Pepita ei kuomutuunaukseen malttanut tehdä, vaan Enni Id-henkiset kukkakuviot saivat rönsyillä vapaasti. Ensimmäinen värikerros tuntui hukkuvan tummaan kankaaseen. Kaksi kerrosta tarvittiin tarpeeksi peittävään lopputulokseen.

 

 
Taatusti ei tule samanlaisia vastaan.

lauantai 22. heinäkuuta 2017

Naivistinen muraali, uusi lehti


On aika raportoida eräästä taideprojektista, kuten Väripalalla jo vähän aikaa sitten lupailtiin. Seinämaalaus sopii seinäkuuhun. Pepita sai toteuttaa naivistisen muraalin Iittalan hyvinvointikeskus Sauvolan ulkoseinään Hämeenlinnassa. Asiasta uutisoi myös Hämeen Sanomat eilen.

Projektissa oli mukana Naivistit Iittalassa -säätiö, jonka Facebook-sivuilta voi palata ensimmäisen päivän työmaatunnelmiin.

Hyvinvointikeskuksen palvelut kokoavat Iittalassa eri sukupolvia saman katon alle. Siitä se idea sitten lähti. Lapsikarhu on kääntänyt uuden lehden kirjastaan ja kannustaa isoa karhua lukemaan kanssaan. Seniorikarhun kävelysauva on alkanut versoa uutta lehteä. Muraalin nimi onkin Uusi lehti. Sen myötä kääntyy varmasti uusi lehti myös Iittalan asukkaille, hyvinvointikeskuksen käyttäjille.

Heleän luonnoksen jälkeen Pepita sovelsi värit julkisivumaalien hillitympään värikarttaan sopivaksi. Tavoite on, että värit säilyvät haalistumatta pitkään ja että muraali sopisi ympäristöönsä. Tikkurilalta tuli tietoa maalien ominaisuuksista ja erä Kivisil-maaleja muraalin toteutukseen. Tikkurilan nettisivuilla onkin jo hieno kavalkadi muraaleja, joiden toteutusta maalifirma on ollut tukemassa.


Jo kesäkuussa Pepita merkkasi työmaalla teipein alueen, johon muraali tulee. Alue ei ollut mikään jättimäinen, leveys 2,5 metriä, korkeus 3,5 metriä. Luonnos siirrettiin ruutukaavan avulla seinään.


Muraalin maalaus sujui telineeltä. Pepitan apuna seinän äärellä oli taideopiskelijanuorukainen. Pepita sai siis maalit sekoitettuina ja lautasille annosteltuina. Aikamoista luksusta. Maalit olivat vesiliukoisia ja asianmukaiset suojavarusteet käytössä. Vauvavatsa mahtui maalarinhaalariin ja kykkiminen seinän äärellä onnistui vielä juuri ja juuri.


Pepita toivoi sateetonta ajanjaksoa, ei lomailuun, vaan työntekoon. Toive toteutui ja itse maalausprosessi oli viikossa ohi. Pepita iloitsi siitä, että oma käsiala toistui isossa pinnassa hämmästyttävän mutkattomasti. Ensimmäisen muraalin myötä uusi lehti on nyt käännetty naivistitaiteilijanakin.

Valmis muraali


sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Hoitolaukun salaisuus


Vauvanvarusteluhysteriassa jopa hoitolaukkuun kohdistuu paineita. Nettiä selaamalla alkaa ymmärtää, että aisassa ei voi keikkua mikä tahansa muovipussi. Hoitolaukun on oltava kuin Muumimamman käsilaukku, joka varautuu kaikkeen. Sitä paitsi naiselle laukku ei ole vain laukku. Sehän on suorastaan omakuva.

Pepita päätti löytää täydellisen laukun. Sen piti olla pehmeä ja retroemmaljungien murrettuihin sävyihin sopiva, mieluiten klassinen malli. Se ei saanut olla liian silmiinpistävä tai juhlava. Sisällä piti olla tasku tai kaksi. Hihnan piti ylttää vaunujen aisan yli. Tilaa piti olla pikkuisen tarvikkeille kevyeen kaupunkiretkeilyyn. Laukun piti olla kierrätetty ja jos mahdollista, siinä piti olla tarinaa. Laukun piti sopia myös tavalliseen olkalaukkumenoon hoitolaukkuelämänvaiheensa jälkeen.

Laukku löytyi löytyi nettikirpputorilta. Globe Hopen Taana-laukku, 28 €. Hihnan tosin joutui vaihtamaan pidemmäksi ja säädettäväksi. Kukkaromainen laukku on kätevä avata ja sulkea.

Pienen googlettelun jälkeen selvisi että muutama vuosi sitten myynnissä ollut malli on ommeltu naisvankilan peitoista. Hyytävää, mutta toisaalta se kuvaa elämän kirjoa. Kangas, jonka alla vapautensa menettänyt  nainen on joskus uneksinut, kätkeekin nyt sisälleen pienen elämän arkieväitä. Siinä tosiaan on tarinaa.

perjantai 30. kesäkuuta 2017

Liikuttavat lastenvaunut

Vakosamettiset Emmaljungat vauvakopalla, vuosimallia 1982.

Onko vauvaan valmistautuminen erilaista nyt kuin vuosikymmen sitten? Kolmikymppinen Pepita yritti pitää mielessä synnytysvalmentajan lauseen, että syli on vauvan tärkein varuste.  Pepita teki käytännöllisiä varustevalintoja esikoiselleen lähinnä kirpputoreja kierrellen. Puolentoista vuoden kuluttua toinen tulokas käytti samoja tarvikkeita, ainoastaan vaunut vaihtuivat 2000-luvun alun yhdistelmävaunuista vuoden 1982 vakosamettiemmaljungiin, yhdistelmät tosin nekin.

Nyt nelikymppisenä Pepita pyrkii jatkamaan kierrätyshenkistä varustelua, joskin netin ja lastentarvikekauppojen nykyinen kuvavyöry häiritsee keskittymistä. Kierrättäjällekin netti aiheuttaa päänvaivaa. Nettikirpputorien houkutukset kutsuvat hifistelemään, vertailemaan, pohtimaan tyyliä ja valintojen välittämää viestiä.

Isoimpia valintoja on nimenomaan vauvan liikuttamiseen liittyvät valinnat. Vaunut vai kantaminen? Designvaunut, tavikset vai retrot? Liina vai kantoreppu? Kaikesta voi lukea laidasta laitaan mielipiteitä, loputtomiin.

Emmaljungien ratasistuin seuraavaan vaiheeseen.

Nyt kun rakkausviikkoja on jo kasassa 30, on syytä katsastaa vaunut. Pepita ottaa lämpimässä varastossa odottaneet retrovaunut jälleen käyttöön. 7-vuotiaan vauvavaiheeseen nettihuutokaupasta löytyneet lastenvaunut olivat palvelleet 1980-luvun alussa yhtä lasta. Sen jälkeen, ennen päätymistään Pepitan perheeseen, niitä oli säilytetty huolella vuosikausia. Vaunuissa kulkenut lapsi kasvoi aikuiseksi ja myi kulkupelinsä Pepitalle.

Nyt, 35-vuotiaina, vaunut toimivat edelleen, ainoastaan renkaat Pepita vaihtoi, toisiin vanhoihin, hieman isompiin. Luovuttaja löytyi nettikirpparilta kympillä. Retroilun syy on kestävyydessä ja tyylikkyydessä. Syysvauva tarvitsee tosin koppaansa paljon lämmikettä. Kun vauva kasvaa ruskeasta kopasta ulos, vaihdetaan runkoon viininpunainen ratasistuin.  

Varmuuden vuoksi tarvitaan vielä kantoreppu vapauttamaan käsiä ja luomaan läheisyyttä. Sitä syliä.

maanantai 26. kesäkuuta 2017

Jänis pääsi Iittalaan

Harekiini, akryyli 2017

Pepita piipahti ohimennen Iittalan naivistinäyttelyssä viemässä yhden uuden maalauksen Aula-Shoppiin.

Pepita oli ajatellut tämän maalauksen kohdalla, että ei tässä nyt olla jäniksen selässä. Joitakin maalauksia sitä tutkailee viikkotolkulla, että onko niissä tavoittanut juuri sen, mitä on halunnut. Kehyksiäkin oli hankittu kahdet, valkoiset ja kultaiset.

Lopulta Harekiini tuijotteli kotona Pepitaa niin vaativasti, että se oli pakko päästää kohti uusia seikkailuja, valkoisissa patinakehyksissä. (Nimestä ei ole unohtunut ällää, hare on jänis englanniksi.) Aula-Shopista ostaja saa teoksen heti mukaansa, varsinaisessa näyttelyssä mukana olevat työthän pysyvät paikoillaan näyttelyn loppuun saakka.

Nykytekniikan ansiosta taiteilijakin pääsee jyvälle näyttelyvieraiden kokemuksista. Joskus iltaisin sitä tulee googleteltua tunnelmia, joita ihmiset jakavat vaikkapa blogeissaan. Tässä yksi ihan tuore postaus Elämä on ihanaa -blogista, eiliseltä.

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Haaveiden puu



7-vuotias kiipesi mummulan jättimäiseen pihatammeen. Pepitalle tuli mieleen lapsuuden TV-ohjelma Kallen kiipeilypuu. Se, missä poika makaa puussa ja haaveilee! Muistatteko? Muistikuvia lapsuudesta -blogi on nostanut tämän hienon ohjelman esiin.

Pepita haaveili pienenä kiipeilypuusta. Sellaisesta vahvaoksaisesta, jossa pääsisi aika korkealle, lehvästön katveeseen.

Kiipeilypuun sijaan Pepitan lapsuudenkodin pihassa oli (ja on edelleen) valtava kuusi. Kuusessa asui Mörkömörkö, kiltti haltija, joka säästi Pepitalle parhaat ahomansikat. Kerran, ehkä juuri 7-vuotiaana, Pepita kuuli, miten vanhemmat suunnittelivat puun kaatoa. Puu varjosti istutuksia. Pepita nosti äläkän ja sai vanhemmat ymmärtämään haltijan arvon.

Kuusi sai jatkaa elämäänsä ja Mörkömörkö suojelee edelleen lähimättäiden mansikoita. Pepita oppi tärkeän asian, joka kantaa edelleen. Mielikuvituksella on voimaa.

lauantai 24. kesäkuuta 2017

Ruusun aika


Juhannusruusut Pepitan perheen oven vierellä ovat vasta nupuillaan. Pihapöydän kattaukseen löytyi ruusuja lähikaupasta. Hyvää, värikästä juhannusta!

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Koira on kotona ja liikkeellä

Koira on kotona, akryyli 2017

Pepita aloittaa taas kotiäitijakson syksyllä, kun vauva syntyy. Kuvan maalaus syntyi keväällä Kemin taidemuseon naivistisen taiteen kesänäyttelyä varten. Kesytön kesä — naivistisen taiteen riemukas näyttely on avoinna 3.9. asti. Kun kutsu näyttelyym tuli, Pepita halusi maalata seitsemän uuden maalauksen kokonaisuuden. Kuvassa maalauksista kookkain, Koira on kotona.

Pepita odottaa toki kotikeskeistä elämää innolla, mutta kuvan maalauksessa näkyy kotiäitiyden yksi puoli, rutinoituneen vahdin rooli. Onneksi tällä kotikoiralla on sentään värikkäitä ikkunoita, joista voi ammentaa vaihtelua elämään.

Pepita ei aio jämähtää neljän seinän sisälle. Mammakavereita on löydyttävä vaunulenkeille, kahvihetkiin ja rientoihin. Tottakai pitää päästä vauvojen värikylpyyn, tällä kertaa asiakkaaksi.

Myös Pepita aikoo jatkaa värien kanssa lotraamista. Pensseleitä ei voi ihan kokonaan heittää santaan. Jopa paksumahaisenakin luominen vielä onnistuu. Heinäkuussa on tulossa eräs taideprojekti, jossa Väripala elää mukana...  

maanantai 29. toukokuuta 2017

Kirjat vailla syvyyttä


Lukemisesta ollaan kovin huolissaan tässä pinnallisessa nykymaailmassa. Kirjahyllyt eivät ole mikään suuri sisustustrendi. Ja mikä pahinta, kirjahyllyistäkin on tullut pinnallisia.

Pepita perheineen pakeni todellisuutta Hotelli Flamingoon Vantaalle vapunviettoon. Hotellihuoneessa Pepita kohtasi hämmentävän näyn. Sängyn yläpuolella oli kirjahylly. 


Tai siis kirjahyllyn kuva. Tältä näyttää pinnallinen kirjahylly.

lauantai 20. toukokuuta 2017

Kun aika on... Iittalassa

Sirkuksen helmi, akryyli 2017

Naivistit Iittalassa -näyttely avautui! Omiin maalauksiin ehtii työskentelyprosessin aikana muodostua siteitä. Kesänäyttelyn mittaan Pepita valmistautuu vähitellen irrottamaan otteensa maalauksistaan, sillä yleensä osa niistä löytää uuden kodin. On lohdullista, että varattuja maalauksia voi käydä hyvästelemässä näyttelyssä elokuun loppupuolelle asti, mutta joskus tapahtuu odottamaton ero.

Kaksi Pepitan maalausta oli sijoitettu naivistinäyttelyn Aula-Shoppiin, josta ostaja saa teoksen heti mukaansa. Pepita ei avajaistohinassa ollut maalaustensa vaarallista sijaintia ymmärtänyt. Ensimmäisen tunnin jälkeen kahdesta kissapedosta muistutti vain kaksi seinässä törröttävää naulaa.

Kissat kulkevat omia aikojaan, se pitää varmaankin hyväksyä. Tämä postaus ei siis ole etsintäkuulutus. Kissat, olkaa onnellisia uusissa kodeissanne. Teistä ei tullut kesänäyttelykissoja, mutta teillä oli sekuntinne catwalkilla.

Maaginen mies, akryyli 2017

perjantai 28. huhtikuuta 2017

Rakkausviikko 22


Alkuviikosta eräs ruutu naulitsi Pepitan ja miehen katseen. Ruutu sijaitsi keskusäitiysneuvolassa ja se välitti reaaliaikaista kuvaa Pepitan sisuksista. Kyllä, uusi ihminen on kasvamassa! Tässä jo kolmannessa koekuvauksessa hän pärjäsi ihan hyvin.

On aika hiukan henkäistä ja iloita, vaikkei odotuksen onnellinen loppu tietenkään vielä olekaan varmaa. Rakkausviikon 22 kuvassa pieni linssilude näyttää pohtivan syntyjä syviä.

Rakkausviikko on uusi, 8-vuotiaan keksimä termi. Se on Pepitan mielestä erityisen osuva, sillä raskausaikahan valmistaa viikko viikolta rakkauteen.

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Taidetunnelmissa

Älä droppaa mun tunnelmaa, akryyli 2017

Eilen oli aika viedä viimeisetkin maalaukset Iittalaan kesän naivistinäyttelyä varten. Maalausurakan jälkeen Pepitan ilme oli kuin kuvan lampaalla. Vähäunisen yön jälkeen maalauksia pakatessa huomasi, että kyllä taiteenteko työstä käy. Silti sisällä päässä tunnelma on korkealla.


Toinenkin sekä taiteeseen että työhön liittyvä asia valmistui. Kuvataide- ja käsityökoulu Emilin kevätnäyttely avautui Voipaalan taidekeskuksessa. Pepita suuntasi Iittalan töidenjätöstä miehen ja tyttären kanssa suoraan avajaistunnelmiin. Pepita on kolmatta kevättä mukana Emil-koulun toiminnassa kuvataideopettajan roolissa. Taidekeskus pullistelee upeita arkkitehtuuri- ja ympäristöteeman oppilastöitä.

Tässä pari poimintaa ulkotiloista. Avajaisten toiminnallinen osuus kiinnosti tytärtä erityisesti. Pihalla kävijät saivat punoa paviljongin ympärille matonkudetta. Yhteistyön tuloksena syntyi jännittävä tila, kiehtova kudelma, jota tytär ei olisi hennonnut millään jättää.


Paviljongin vieressä oli Pepitan 6-7-vuotiaiden oppilaiden pikkutyyppien kodit, jotka ovat saaneet innoitusta Pepitan BeWILDerwood-puistosta näyttämistä kuvista.


Ulkona suloiset mökit saivat luonnon ympärilleen ja heräsivät tavallaan eloon. Pepita on tallentanut asumusten tekoa Salvos-hankkeen blogiin: https://salvoshanke.wordpress.com/2016/12/02/pikkutyyppien-kodit/


sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Pääsiäisen askaretta


Väriä välipalan pintaan! 7-vuotiaan munanmaalaus oli tarkkaa hommaa, hän ei halunnut munata. Värikästä pääsiäistä kaikille!

lauantai 1. huhtikuuta 2017

Meillä kotona?

Bad hair day, akryyli 2016


Silloin kun on itsellä huonon tukan päivä, voi sukeltaa fantasiamaailmaan. Sisustuslehtien siistit kodit voimauttavat jollain oudolla tavalla, harovat sitä omaakin päätä seesteisemmäksi. Pepita nauttii erityisesti sellaisten kotien ihmettelystä, jossa on paljon tavaraa, mutta tavarat ovat harmonisesti esillä.

Jotkut kodit ovat täydellisyydessään kuin suurta aprillipilaa, joissakin näkyy elämän jäljet.

Tässä linkissä yksi poiminta, josta näkee, miltä meillakotona.fi voi näyttää.

torstai 16. maaliskuuta 2017

Vakavasti otettava

Vakavasti otettava koomikko, akryyli 2017

Pepita vei sunnuntaina Iittalan naivistinäyttelyä varten kaksi maalausta maistiaisiksi. Toinen niistä oli kuvassa näkyvä maalaus Vakavasti otettava koomikko.

Pepita on pohtinut TV:n Putous-ohjelmaa katsellessaan, mistä hyvät koomikot on tehty. Ollakseen vakavasti otettava koomikon on elettävä rooliaan, luotava tarinaa, ei vain kahlattava sketsistä toiseen. Älyttömältä näyttävään menoon tarvitaan älyä.

Naivistit Iittalaan -näyttelyyn tulevien maalausten väriskaala on vakavoitunut. Harmaa on tullut! Pepitan arki ei kuitenkaan ole kovin harmaata. Ehkä harmaa tulee aivosoluista. Ainakin ajattelu taiteen äärellä on aiheuttanut ensimmäiset harmaat hiukset.

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Maailman kuuluisin nainen

Hymy, akryyli 2017

Näin naistenpäivän iltana Pepita julkaisee ehkä maailman kuuluisimman naisen muotokuvan. Maalaus on samalla Pepitan ensimmäinen tänä vuonna valmistunut maalaus.

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Aapisnostalgiaa


Pepita löysi vanhan aapisensa tamperelaiselta Tarina-kirpputorilta, 1,5 €. Aapiskukko-aapisen kuvitus on Tini Sauvon. Kirjan avaaminen aiheutti nostalgia-aallon. Tuossa taas Heikki-jänis ja Simo-siili! Anni ja Esa!

Kuvien katsominen ja kirjainten tavaaminen toi jännän turvallisuuden tunteen. Tunne tuli suoraan ekaluokan alusta — se oli tunnetta siitä, että nyt on rauha opetella. Uudet asiat olivat esillä selkeästi, mutta tarjosivat juuri sopivasti haastetta. Pepitahan ei osannut lukea kouluun mennessään. Sauvon seesteinen ja ihanan arkinen puukynäkuvitus teki vaikutuksen Pepitaan jo 33 vuotta sitten.

Tuleva ekaluokkalainen tarttui kirjaan innoissaan ja lukikin jo vähän, esikoinenkin silmäili uteliaana. Kirjan alkupuoli on pelkillä suuraakkosilla, joka aiheutti hämmennystä Pepitan lapsissa. Nykyään aloitetaan suoraan isoilla ja pienillä kirjaimilla.

Kirja saa nyt luvan toimia kotona luettavana eskarikirjana, ennen koulun aloitusta!

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Ahdistus aisoihin!


Pepita muistaa vieläkin ala-asteen maamyyräesitelmänsä. Miten hirveää oli mennä luokan eteen! Teki mieli kaivautua maan alle, kun kalvolle piirretty myyrä meni piirtoheittimeen väärin päin. Pelot on kuitenkin voitettu, sillä nykyään Pepita on luokan edessä mielellään.

Sosiaalisten tilanteiden pelko on yksi niistä ahdistuksista, joita käsitellään aivan upouudessa kirjassa Ahdistus aisoihin  Lasten ahdistuneisuuden fokusoitu kognitiivinen hoito, jonka ovat kirjoittaneet Inkeri Eskonen, Mari Levander ja Minna Roine. Kirjan on kustantanut Kognitiivisen psykoterapian keskus Luote Oy. Kirjassa on omat osionsa terapeutille, lapselle ja vanhemmalle. Pepita sukelsi lapsuutensa jännittäviin hetkiin tehdessään kirjaan kuvia.

Pepitan lempikuva kirjassa on kuva, jossa kirjan pelkäävä hahmo pitää esitelmää yleisön edessä. Kun oikein ahdistaa, esitelmä alkaa tuntua vessapaperilta ja yleisö sarvipäiltä. Oma paperi tuntuu kuuluvan pönttöön. Hauras ketju voi katketa koska vain.

maanantai 6. helmikuuta 2017

Synttärinaksuja


7-vuotias sai kavereiltaan lahjaksi paljon askartelutarvikkeita. Eräästä paketista ilmestyi värikkäitä naksuja, joita ei ole tarkoitus syödä muuta kuin silmillään.

Naksuja voi kostuttamalla liittää yhteen ja niistä voi rakentaa hahmoja. Vinkkilehtinen oli pullollaan mitä monimutkaisempia ehdotuksia, mutta Pepita kannusti tytärtä kokeilemaan vaan ihan omasta päästä. Niin syntyi prinsessa ja hänen pieni koiransa.

keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Narutettu naruttamaan


Tänään askarreltiin. 7-vuotias oli jo pitkään halunnut tehdä paperinarupalloja, joiden ohjeen hän oli nähnyt netin askarteluvideoita katsellessaan. Tampereen Hämeenkadun jättimäiset narupallot ovat tasaisin väliajoin muistuttaneet tulevasta projektista.

Tänään oli vihdoin koolla liimaa, paperinarua ja ilmapalloja. Pikkuaskartelijan into oli liikuttavaa, vaikka sormet joutuivat liimaan ja naru ei aina tahtonutkaan pysyä paikoillaan. Edessä on vielä pallojen varovainen poksauttaminen.

tiistai 31. tammikuuta 2017

Keikkaa Valkeakoskella

Kuva: Hanna Nerama

Pepita pääsi eilen Valkeakosken kirjastoauton kyytiin! Aamupäivä meni joutuisasti kolmella koulu- ja päiväkotipysäkillä. Pepita kertoi lapsiryhmille siitä, miten Ilvekset kuin veljekset -kirja syntyi. Mukana menossa oli Pepitan itse ompelema Otto-ilves. Alunperin Pepita loi jättipehmon Helsingin kirjamessujen esiintymistä varten, kirjamessuillahan kaiken pitää olla suurta.

Ilvekset kuin veljekset -kirja on juuri nyt ajankohtainen, koska Nukketeatteri PikkuKulkuri tulee esittämään kirjan tarinaa lauantaina Valkeakosken kirjastoon. PikkuKulkurin Facebook-sivulta voi lukea koko kevään esitysaikataulun. 

perjantai 27. tammikuuta 2017

Voimaeläimiä


Mies tarvitsi työpaikan tilaisuuteen nimilappuja tiiminsä rinnuksiin. Hiljattain 7 vuotta täyttänyt tytär tarttui tilaisuuteen ja piirsi joukon eläimiä lappujen komistukseksi. Pepitakin innostui: skannasi, liitti nimet, tulosti, suojasi pinnan kontaktimuovilla ja kiinnitti hakaneulat. Miehen pomo halusi puuman, kuvassa ylinnä. Mies itse tahtoi seepran.