Pepita Ruutu tarjoilee väripalaa, josta saa voimaa kestää arjen harmautta. Välillä pitää olla väriä! Maistiaisia kodin sisustuksesta, naivistisesta taiteesta ja värikkäästä elämästä. Väripalalla saa leikkiä.

maanantai 26. kesäkuuta 2017

Jänis pääsi Iittalaan

Harekiini, akryyli 2017

Pepita piipahti ohimennen Iittalan naivistinäyttelyssä viemässä yhden uuden maalauksen Aula-Shoppiin.

Pepita oli ajatellut tämän maalauksen kohdalla, että ei tässä nyt olla jäniksen selässä. Joitakin maalauksia sitä tutkailee viikkotolkulla, että onko niissä tavoittanut juuri sen, mitä on halunnut. Kehyksiäkin oli hankittu kahdet, valkoiset ja kultaiset.

Lopulta Harekiini tuijotteli kotona Pepitaa niin vaativasti, että se oli pakko päästää kohti uusia seikkailuja, valkoisissa patinakehyksissä. (Nimestä ei ole unohtunut ällää, hare on jänis englanniksi.) Aula-Shopista ostaja saa teoksen heti mukaansa, varsinaisessa näyttelyssä mukana olevat työthän pysyvät paikoillaan näyttelyn loppuun saakka.

Nykytekniikan ansiosta taiteilijakin pääsee jyvälle näyttelyvieraiden kokemuksista. Joskus iltaisin sitä tulee googleteltua tunnelmia, joita ihmiset jakavat vaikkapa blogeissaan. Tässä yksi ihan tuore postaus Elämä on ihanaa -blogista, eiliseltä.

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Haaveiden puu



7-vuotias kiipesi mummulan jättimäiseen pihatammeen. Pepitalle tuli mieleen lapsuuden TV-ohjelma Kallen kiipeilypuu. Se, missä poika makaa puussa ja haaveilee! Muistatteko? Muistikuvia lapsuudesta -blogi on nostanut tämän hienon ohjelman esiin.

Pepita haaveili pienenä kiipeilypuusta. Sellaisesta vahvaoksaisesta, jossa pääsisi aika korkealle, lehvästön katveeseen.

Kiipeilypuun sijaan Pepitan lapsuudenkodin pihassa oli (ja on edelleen) valtava kuusi. Kuusessa asui Mörkömörkö, kiltti haltija, joka säästi Pepitalle parhaat ahomansikat. Kerran, ehkä juuri 7-vuotiaana, Pepita kuuli, miten vanhemmat suunnittelivat puun kaatoa. Puu varjosti istutuksia. Pepita nosti äläkän ja sai vanhemmat ymmärtämään haltijan arvon.

Kuusi sai jatkaa elämäänsä ja Mörkömörkö suojelee edelleen lähimättäiden mansikoita. Pepita oppi tärkeän asian, joka kantaa edelleen. Mielikuvituksella on voimaa.

lauantai 24. kesäkuuta 2017

Ruusun aika


Juhannusruusut Pepitan perheen oven vierellä ovat vasta nupuillaan. Pihapöydän kattaukseen löytyi ruusuja lähikaupasta. Hyvää, värikästä juhannusta!

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Koira on kotona ja liikkeellä

Koira on kotona, akryyli 2017

Pepita aloittaa taas kotiäitijakson syksyllä, kun vauva syntyy. Kuvan maalaus syntyi keväällä Kemin taidemuseon naivistisen taiteen kesänäyttelyä varten. Kesytön kesä — naivistisen taiteen riemukas näyttely on avoinna 3.9. asti. Kun kutsu näyttelyym tuli, Pepita halusi maalata seitsemän uuden maalauksen kokonaisuuden. Kuvassa maalauksista kookkain, Koira on kotona.

Pepita odottaa toki kotikeskeistä elämää innolla, mutta kuvan maalauksessa näkyy kotiäitiyden yksi puoli, rutinoituneen vahdin rooli. Onneksi tällä kotikoiralla on sentään värikkäitä ikkunoita, joista voi ammentaa vaihtelua elämään.

Pepita ei aio jämähtää neljän seinän sisälle. Mammakavereita on löydyttävä vaunulenkeille, kahvihetkiin ja rientoihin. Tottakai pitää päästä vauvojen värikylpyyn, tällä kertaa asiakkaaksi.

Myös Pepita aikoo jatkaa värien kanssa lotraamista. Pensseleitä ei voi ihan kokonaan heittää santaan. Jopa paksumahaisenakin luominen vielä onnistuu. Heinäkuussa on tulossa eräs taideprojekti, jossa Väripala elää mukana...  

maanantai 29. toukokuuta 2017

Kirjat vailla syvyyttä


Lukemisesta ollaan kovin huolissaan tässä pinnallisessa nykymaailmassa. Kirjahyllyt eivät ole mikään suuri sisustustrendi. Ja mikä pahinta, kirjahyllyistäkin on tullut pinnallisia.

Pepita perheineen pakeni todellisuutta Hotelli Flamingoon Vantaalle vapunviettoon. Hotellihuoneessa Pepita kohtasi hämmentävän näyn. Sängyn yläpuolella oli kirjahylly. 


Tai siis kirjahyllyn kuva. Tältä näyttää pinnallinen kirjahylly.

lauantai 20. toukokuuta 2017

Kun aika on... Iittalassa

Sirkuksen helmi, akryyli 2017

Naivistit Iittalassa -näyttely avautui! Omiin maalauksiin ehtii työskentelyprosessin aikana muodostua siteitä. Kesänäyttelyn mittaan Pepita valmistautuu vähitellen irrottamaan otteensa maalauksistaan, sillä yleensä osa niistä löytää uuden kodin. On lohdullista, että varattuja maalauksia voi käydä hyvästelemässä näyttelyssä elokuun loppupuolelle asti, mutta joskus tapahtuu odottamaton ero.

Kaksi Pepitan maalausta oli sijoitettu naivistinäyttelyn Aula-Shoppiin, josta ostaja saa teoksen heti mukaansa. Pepita ei avajaistohinassa ollut maalaustensa vaarallista sijaintia ymmärtänyt. Ensimmäisen tunnin jälkeen kahdesta kissapedosta muistutti vain kaksi seinässä törröttävää naulaa.

Kissat kulkevat omia aikojaan, se pitää varmaankin hyväksyä. Tämä postaus ei siis ole etsintäkuulutus. Kissat, olkaa onnellisia uusissa kodeissanne. Teistä ei tullut kesänäyttelykissoja, mutta teillä oli sekuntinne catwalkilla.

Maaginen mies, akryyli 2017

perjantai 28. huhtikuuta 2017

Rakkausviikko 22


Alkuviikosta eräs ruutu naulitsi Pepitan ja miehen katseen. Ruutu sijaitsi keskusäitiysneuvolassa ja se välitti reaaliaikaista kuvaa Pepitan sisuksista. Kyllä, uusi ihminen on kasvamassa! Tässä jo kolmannessa koekuvauksessa hän pärjäsi ihan hyvin.

On aika hiukan henkäistä ja iloita, vaikkei odotuksen onnellinen loppu tietenkään vielä olekaan varmaa. Rakkausviikon 22 kuvassa pieni linssilude näyttää pohtivan syntyjä syviä.

Rakkausviikko on uusi, 8-vuotiaan keksimä termi. Se on Pepitan mielestä erityisen osuva, sillä raskausaikahan valmistaa viikko viikolta rakkauteen.